Miehiä, joita ei ole

Ensin sivuutin kuvan nopeasti. Jokin sen yksinkertaisessa toteavuudessa sai minut kuitenkin palaamaan.

Natalia Baerin Suomen Kuvalehdelle kuvaama reportaasi Maltalta on hienovaraisesti erilainen.

Kuvaaja ei mene iholle, ei aseta kameraa vinoon, ei valitse laajakulmaa. Hän kertoo ihmisistä, joilla ei ole juurikaan toivoa tai edes omaa osoitetta, johon palata päivän lopuksi. Miehistä, jotka nukkuvat samassa huoneessa kymmenien samanlaisten miesten kanssa.

Reportaasin kuvissa toistuvat rapistunut seinä, verkkoaita, kaukaisuudessa siintävä telttakylä ja ihmiset, joiden kasvoja ei näytetä. Ne kertovat rauhallisen tarkasti ja etäännytetysti siitä välitilasta, josta nämä ihmiset epätoivoisesti yrittävät päästä pois. Voi melkein kuulla ohi ajavan auton, seinällä tikittävän kellon sekä ajan, joka tuntuu ikuisuudelta.

Kuva paljastaa paikallisten katseen, joka ei halua nähdä näitä miehiä. Samalla se herättää kysymyksen, haluammeko me.

Kirjoittaja on kuvatoimituksen esimies Lehdentekijöissä.