Mihin sinä suostut?
Mediatalot tarjoavat nykyään monenlaisia avustajasopimuksia. Kannattaa selvittää tarkasti, mihin nimensä panee. Juttutilauksia saa ilmankin.
 |
Nurkan takana on liuta toimittajia ja kuvaajia valmiina tekemään keikan puolet halvemmalla. Kuulostaako tutulta?
Tekijöitä on moninkertainen määrä verrattuna lehtien tarpeisiin, joten freelancerin mahdollisuudet neuvotella palkkiosta ja ehdoista voivat olla heikot. Joissakin lehdissä juttuja tilataan jopa avokaupalla. Ostopäätos saatetaan tehdä vasta, kun juttu on jo valmis.
Näin tehdään esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä.
”Meillä on useita avustajia, joiden tyylin ja laadun tiedämme etukäteen. Yleensä voimme muille vain todeta, että idea on mielenkiintoinen, mutta emme sitoudu siihen etukäteen”, Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jyrki Jantunen sanoo.
Journalistiliitto tuomitsee käytännön.
”Avokauppa on äärimmäisen harvoin hyväksyttävää. Jos free tekee ensimmäisen juttunsa tilaajalle, voidaan joissakin tapauksissa tehdä avokauppa. Jos tekijä on jo antanut näyttönsä, avokauppaan ei pidä missään tapauksessa suostua. Eihän räätälilläkään voi teettää pukua ja maksaa sitten vasta ehkä, kun puku on valmis. Joissakin tilanteissa avokauppaehdon käyttäminen voi olla myös ristiriidassa lain kanssa”, Journalistiliiton lakimies Valtteri Aaltonen sanoo.
Freelancer myy yleensä juttujen ja kuvien kertajulkaisuoikeuksia, jolloin tilaaja saa oikeuden julkaista aineiston ensin. Tällöin freelancer voi myydä saman aineiston myöhemmin muihin lehtiin – oman harkintansa mukaisesti.
Se ei kuitenkaan välttämättä kannata, vaikkei yksinoikeudesta olisikaan sovittu.
”Meillä on periaate, että meille tehdyltä keikalta ei saa julkaista toista juttua muualla ennen meitä. Samaa juttua ei tietenkään voi julkaista muualla, mutta samasta aiheesta voi tarjota muualle juttua, jonka tulee olla julki vasta meillä julkaistun jutun jälkeen. Jos free haluaa myydä samalta keikalta jutun muualle, siitä pitää kertoa meille”, Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jyrki Jantunen sanoo.
Tilaajat sen sijaan pyrkivät ottamaan kaikki oikeudet avustajien tuottamaan materiaaliin, jolloin samoja juttuja ja kuvia voidaan julkaista ilman erillistä korvausta saman konsernin muissa lehdissä tai kirjoissa.
”Lehtitalot tuntuvat näkevän sopimuksen puhtaasti taloudellisena instrumenttina, jolloin journalistin työlle ei anneta painoarvoa. Toivomme että sopimuksissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota Journalistin ohjeiden noudattamiseen. Toimittajan pitäisi esimerkiksi pystyä kertomaan haastateltaville, missä yhteyksissä haastattelua käytetään”, Aaltonen sanoo.
Kaikkia oikeuksia ei pidä luovuttaa työn tilaajalle ilman erityistä syytä. Laajempien julkaisuoikeuksien luovuttamisen pitää näkyä palkkion suuruudessa. Töistä kannattaa aina sopia toimeksiantokohtaisesti ja pitää pää kylmänä, jos tilaaja vaatii allekirjoittamaan avustajasopimuksen.
”Mitään sopimusta ei kannata allekirjoittaa, jos vähänkään epäilee, ettei ymmärrä sitä täysin tai ei voi hyväksyä sitä. Aina voi pyytää aikalisän ja olla meihin yhteydessä. Erityisesti isojen talojen avustajasopimukset sisältävät kovia ehtoja, joista osa voi olla jopa ristiriidassa lainsäädännön kanssa”, Aaltonen sanoo.
Sopimuksesta kieltäytyminen ei välttämättä lopeta juttutilauksia. Monet freelancerit saavat edelleen toimeksiantoja myös taloilta, joiden sopimuksia he eivät ole suostuneet allekirjoittamaan.
Sekä suulliset että kirjalliset sopimukset ovat sitovia. Riitatapauksissa freelancer voi olla heikoilla, jos asioista ei ole mustaa valkoisella.
Hinnan, julkaisuoikeuden ja aikataulujen lisäksi tilaajan ja freelancerin on sovittava työn sisällöstä. Se hoituu usein kirjallisella briiffillä, jossa tilaaja voi määritellä hyvinkin yksityiskohtaisesti jutun pituuden, rakenteen, haastateltavat sekä näkökulmat.
Mikäli juttutarjous tulee toimittajalta, toimittaja voi esitellä juttusuunnitelmansa vaikkapa ranskalaisilla viivoilla ja pyytää tilaajaa hyväksymään suunnitelmat.
”Useimmat sopimusriidat liittyvät epäselvyyksiin siitä, mistä on sovittu. Varsin harvoin näissä mennään oikeuteen asti, mutta muutama tapaus on aina meneillään. Suosittelemme, että suullistenkin sopimusten perään kannattaa lähettää aina vahvistussähköposti”, Aaltonen sanoo.
Mikäli freelancer ja tilaaja eivät sovi keskenään toimeksiantojen ehdoista, turvaudutaan Journalistiliiton ja Viestinnän Keskusliiton solmimaan freelancetyön toimitus- ja myyntiehtosopimukseen.
”Se, mitä osapuolet sopivat keskenään, menee aina liittojen sopimuksen edelle. Mutta jos jokin asia on jätetty sopimatta ja asioita joudutaan ratkomaan tuomioistuimessa, tuomioistuin nojaa alan kauppatapaan, jollaisena Suomen Journalistiliiton ja Viestinnän Keskusliiton sopimusta pidetään”, Aaltonen kuvaa.
Freelancerin kannattaa olla tarkkana, mihin nimensä laittaa. Vain lainsäädäntö menee sovitun edelle.
”Hyvän tavan vastainen tai laiton sopimus on mitätön. Jos toimittaja sitoutuu kirjoittamaan jutun, jota kirjoittaessaan hän syyllistyy esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai sitoutuu hankkimaan salakatselulla materiaalia, ei sopimus ole sitova”, Aaltonen sanoo.
Yksittäisestä toimeksiannosta voi olla vaikea irrottautua yksipuolisesti. Tilaaja ei esimerkiksi voi jälkikäteen ilmoittaa, ettei juttua tarvitakaan. Sen sijaan pitkäkestoisemmat avustajasopimukset voidaan irtisanoa. Näihin sopimuksiin on yleensä kirjattu irtisanomisaika, jonka jälkeen sopimus lakkaa olemasta voimassa.
Mikäli toinen osapuoli rikkoo sopimusta, vastapuoli voi vaatia korvauksia sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta.
”Vahingonkorvausasioissa freelancer rinnastetaan yleensä työntekijään. Freelancerin vastuu on rajoitettua vastuuta, jossa vahingonkorvauslain perusteella täyteen vastuuseen joutuu vain, jos vahinko on aiheutettu tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella”, Aaltonen sanoo
Freelancer on yrittäjä, jolla on oikeus myydä juttujensa julkaisuoikeuksia mihin hintaan ja millä ehdoilla tahansa. Freelancer voi siis syyttää vain itseään, jos hän suostuu kohtuuttomiin toimeksiantoihin. Ideaalitilanteessa sekä tilaaja että tekijä ovat tyytyväisiä.
Kun minimipalkkioita ei ole, palkkioita saa korotettua vain pyytämällä. Toisaalta yrittäjänä freelancerilla on mahdollisuus olla ottamatta vastaan kohtuuttomia toimeksiantoja.
Tee kirjallinen sopimus
Sovi toimeksiannoista, palkkioista, tekijänoikeuksista ja kulukorvauksista tilaajan kanssa etukäteen kirjallisesti esimerkiksi sähköpostilla.
Kysy, missä työsi aiotaan julkaista ja sovi esimerkiksi ensijulkaisuoikeuden pituudesta. Jos juttua ei ole myyty yksinoikeudella, voit tarjota juttujasi myöhemmin myös muille tiedotusvälineille.
Pyydä tilaajalta selkeä briiffi tai kirjallinen sitoutuminen omaan suunnitelmaasi, jotta et joudu tekemään työtä kahteen kertaan tai jää ilman sovittua palkkiota. Ilmoita tilaajalle välittömästi, mikäli suunnitelmiin tulee muutoksia.
Tilaajien ehdottamia sopimuksia ei kannata ainakaan suin päin allekirjoittaa. Jos olet epävarma, kierrätä sopimus Journalistiliitossa. Pyri sopimaan töistä mieluummin toimeksiantokohtaisesti.
Älä suostu avokauppaan, mikäli olet tehnyt tilaajalle töitä ennenkin.
Arvosta ammattitaitoasi: älä suostu polkuhintoihin, laskuta erikseen laajemmista julkaisuoikeuksista ja esimerkiksi taustaselvityksiin käyttämästäsi ajasta. Hinnoittelusta ja palkkion suuruudesta löydät lisätietoja osoitteesta: www.freet.fi.
Asiakaslehtitalo: Freelancer on arvokas työkalu
Asiakaslehtitalossa lehtiä tuotetaan pääosin freelancevoimin. Yksittäisten juttujen rakenteet suunnitellaan yleensä tarkkaan jo ennen kuin tilaus pannaan vireille. Useimmiten sisältöaiheista päättävät lehtiä tilaavat organisaatiot. Näkökulma, jutturakenteet ja tyylilliset seikat ovat toimittajien ja toimituksen käsissä.
”Briiffaan jutut aika tarkkaan kirjallisesti, jottei tulisi ikäviä yllätyksiä. Jos toimittaja tuntee alan, pyörittelen aihetta usein myös toimittajan kanssa. Olemme harjoittaneet noin vuoden verran ennakoivaa editointia, jossa pyydämme toimittajilta ennakkoon rakennesuunnitelman. Toimituspäällikköä rauhoittaa, kun tietää, missä mennään. On myös toimittajan etu, ettei vasta valmiin jutun kohdalla tarvitse sanoa, ettei se ole yhtään sellainen kuin piti”, Markkinointiviestintä Dialogin toimituspäällikkö Riitta Nikkola kertoo.
Yleisaikakauslehti: Juttuideaan sitoudutaan harvoin
Yleisaikakauslehdissä vallitsee tilaajan markkinat. Vaikka Suomen Kuvalehdelle tulee juttutarjouksia yli oman tarpeen, ideoita ei yleensä tyrmätä suoralta kädeltä.
”Osto- ja julkaisupäätös tehdään vasta, kun juttu on jo valmis tai lähes valmis”, Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö Jyrki Jantunen sanoo.
Lehdessä on käytössä yhtenäinen linja palkkioille. Nykyisin juttuja ei osteta varastoon.
”Tulevaisuudessa ostamme vähemmän juttuja, sillä osto- ja julkaisupäätös tehdään vain, jos lehdessä on oikeasti olemassa julkaisupaikka. Meillä on varastossa myös aikoinaan markoilla ostettu juttu.”
Erikoislehti: Avustajissa paljon harrastelijoita
Erikoislehdet saavat runsaasti juttutarjouksia alan harrastajilta.
”Meillä on satoja juttuja odottamassa. Ammattifreelancereille maksan heti jutun luovutuksen jälkeen. Harrastelijoille tai asiantuntijoille maksan vasta sitten, kun lehti on ilmestymässä”, Erä-lehden päätoimittaja Seppo Suuronen kertoo.
Avustajat lähettävät Suuroselle kirjallisesti juttuideoita ja -suunnitelmia omalta erityisalueeltaan. Koska tarjontaa on yli tarpeen, päätoimittaja voi kuoria kermat päältä. Teemanumeroissa yksi avustaja voi tuottaa sisällöt jopa kymmenille sivuille.
”Määrittelen palkkiot sen mukaan, että kaikki avustajat saavat suunnilleen yhtä paljon. En halua jäädä kenellekään velkaa, vaikka palkkiotaso ei ole ehkä ihan freesuositusten mukainen. Jos ehdottamani palkkio on alakanttiin, olen valmis neuvottelemaan.”
Otavamedian avustajasopimuksissa materiaalin tekijänoikeudet jäävät molemmille osapuolille.
Maakuntalehti hyödyntää materiaaleja useissa lehdissä
Maakuntalehdet tekevät sisältöyhteistyötä, joka ulotetaan myös avustajiin. Väli-Suomen Median kustantaman Sunnuntaisuomalaisen käyttämät freelancerit ovat joutuneet totuttelemaan siihen, että jutut ja kuvat julkaistaan automaattisesti kuudessa eri lehdessä ilman lisäkorvausta.
”Ostamme hyvin vähän talon ulkopuolelta. Asiantuntijoilta, joilla on parempi tausta kirjoittaa joistakin aiheista kuin omilla toimittajillamme siihen, ostan juttuja mielellään”, kertoo Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Kristiina Viitanen.
”Juttuaiheet tulevat freelancereilta. Voimme ostaa varastoon juttuja kesälomien ajaksi tai joulunpyhiksi, kun vakituinen väki on lomilla. Jos tilaan uudelta freelancerilta jutun, pidätän oikeuden, että saan nähdä jutun ennen kuin sitoudun sen ostamiseen.”
Juttujen monistaminen ihmetyttää
Journalistiliiton työehtoasiamies Valtteri Aaltosen mielestä eri lehtien käytännöt ovat pääosin hyväksyttäviä. Hänen mielestään selkeä epäkohta on saman jutun julkaiseminen eri lehdissä ilman korotettua palkkiota.
Materiaalin käyttäminen jopa kuudessa eri lehdessä pitäisi näkyä palkkioissa. Käytäntö on yleinen erityisesti maakuntalehdissä, jotka saavat juttuvaihdosta selvää taloudellista hyötyä. Niillä olisi varaa maksaa tällaisista jutuista myös paremmin.
”Kun toimeksiantaja saa enemmän, kuuluu myös freelancerin saada enemmän”, Aaltonen kiteyttää.
Myös avokaupan Aaltonen lopettaisi kokonaan, jos toimittaja on tehnyt tilaajalle aiemmin töitä.
”Jos freelancer kirjoittaa juttua lehden antamien ohjeiden pohjalta, on toimittajan voitava luottaa siihen, että saa palkkion tekemästään työstä. Jos työ paljastuu julkaisukelvottomaksi, voidaan normaalikin toimeksiantosopimus sillä perusteella kyllä purkaa.”
