Pahoinvointia

Journalistiliiton tekemän työhyvinvointikyselyn mukaan nuoret journalistit eivät voi hyvin. Kolmannes 26-35-vuotiaista on hakenut ammattiapua uupumukseen tai masennukseen. Neljännes kyselyyn vastanneista on syönyt uni- tai masennuslääkkeitä.

Freelancereista ja tarvittaessa töihin tulevista kaksi viidennestä on joutunut turvautumaan lääkkeisiin paineiden vuoksi. Myös määräaikaiset työntekijät syövät paljon lääkkeitä.

Työhön ja toimeentuloon liittyvä epävarmuus selittää suurelta osin vailla vakituista työsuhdetta olevien pahoinvoinnin yleisyyden.

Masennuksen tuntemukset ja unihäiriöt ovat kuitenkin yleisiä myös kyselyyn vastanneiden työsuhteisten keskuudessa. Kova työtahti ja työn sirpaloituminen rasittavat.

Riittämättömyyden tunne on yleistä kaikille työsuhteen luonteesta riippumatta. Freelancerit ja pätkäläiset eivät voi tai uskalla pitää lomia – säästöjen säikyttämät vakituiset urakoivat kestokyvyn rajoilla.

Toimituksista kantautuneet tiedot kielivät, että jaksamisen ongelmat ja niiden oireet ovat tuttuja myös pitempään töissä olleiden keskuudessa.

Hillitön kilpailu triviaaleissakin rutiineissa rasittaa. On hengitettävä netin tahdissa – on purettava sama asia moneen muottiin, ja lopulta sinkautettava soma paketti yhteistyökumppanille. On tuotettava entistä enemmän, yhä vähemmällä väellä ja aina vain ällistyttävämmin efektein.

Ei ole ihme, että ihmisten lisäksi myös työn jälki kärsii. Perinteisen, journalistiseen työhön luontojaan kuuluvan kiireen lisäksi tulleet, uudet ylimääräiset paineet herpaannuttavat: väki väsyy, ei jakseta, ei ehkä edes kiinnostuta.

Virheet ja huonosti tehty työ lisäävät tekijöiden henkistä kuormaa. Uhanalaiseksi käy myös yleisösuhde, joka mediamaailman murros muutenkin koettelee.

Tämä syvenevä pahoinvoinnin kierre on otettava vakavasti. Säästökirveen heiluttelu saa jo riittää. On korkein aika ryhtyä ajattelemaan myös ihmisiä – niitä, joiden työn tuloksena kertyvät yrityksen hyvinvointia ilmentävät eurot.