Kansainvälinen viestintäleiri
Chilen kaivosonnettomuus keräsi yli tuhat toimittajaa telttakylään. Monesta ulkomaankeikasta poiketen tästä jäi hyvä mieli, sanovat paikalla olleet suomalaistoimittajat.
Auli Leskinen, Jouko Juonala, Janne Hopsu, Astrid Stenius ja Pablo Figueroa, kuvat
 Lisää itsevarmuutta. ”Tämä oli ainutlaatuinen juttukeikka”, sanoo Iltalehden avustaja Anne Peltola. |
 Ensipuraisu. ”Opin, mitä toimittajan työ tällaisessa tapahtumassa on: hektista ja jännittavää”, sanoo Chilessä opiskeleva Johanna Maliniemi. |
 Uusi kieli. Ilta-Sanomien Jouko Juonala oppi Chilen-keikalla tekemään työtä espanjan kielellä. |
 Ei riitoja. MTV3:n Janne Hopsu ilahtui toimittajien hyvästä yhteishengestä. |
Chilen Valparaisossa opiskelevien Astrid Steniuksen ja Johanna Maliniemen matkassa Atacaman onnettomuusalueelle oli seikkailun makua.
”Saavuin viime tingassa kaivokselle ruotsalaisen opiskelijakaverini kanssa. Meillä ei ollut akkreditointia. Kaivokselle johtavalla tiellä oli kolme poliisin tarkastuspistettä. Ensimmäisestä puhuimme itsemme läpi ja kaksi muuta kiersimme kävelemällä aavikkoa pitkin. Pääsimme kaivosleiriin ja saimme akkreditoinnit”, Maliniemi kertoo.
Maliniemi oli ensimmäisellä isolla juttumatkallaan. Hän teki töitä STT:lle ja Helsingin Sanomille. Stenius ei tehnyt paikan päältä töitä medialle, vaan videokuvasi aluetta kouluprojektiaan varten.
Useimmat toimittajat majoittuivat Pohjois-Chilessä sijaitsevan San Josén kupeeseen, onnettomuuspaikan lähelle pystytettyyn leiriin. Leiriin majoittui toimittajien lisäksi paljon omaisia.
Telttakylä nimettiin Toivon leiriksi. Yhteishenki oli hyvä ja toimittajat auttoivat toisiaan telttojen pystytyksessä ja muissa käytännön asioissa.
MTV3:n Uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu, Ilta-Sanomien Jouko Juonala ja Iltalehden vakituinen avustaja Anne Peltola asuivat pääosan ajasta perhemajoituksessa läheisessä Calderan kylässä. Peltola ja Hopsu nukkuivat kaksi yötä ja Juonala yhden yön teltassa kaivosalueella.
Juonala löysi Copiapón kaupungista paikallisen autonkuljettajan.
”Kuskimme Ruben Muñoz on itse kaivosmies. Hän oli työvuorossa juuri ennen kaivoksen romahdusta 5. elokuuta. Hän tunsi loukkoon jääneet miehet ja kaivoksen. Häneltä saimme arvokasta tietoa”, Juonala sanoo.
Juonalan mukaan poikkeuksellinen uutistapahtuma sai kaivosmiesten omaiset suhtautumaan toimittajiin eri tavoin.
”Olin kiusaantunut, kun jouduin aina vaivaamaan samoja omaisia. Osa heistä pysytteli poissa ja osa halusi julkisuutta. ’Julkkisperheet’ majoittuivat leirin pääkadulla. Oli kiusallista, kun kaikki halusivat kommentteja heiltä”, Juonala sanoo.
Suomalaistoimittajat tekivät välineestään riippuen kaikkea mahdollista: juttuja televisioon, paperilehteen ja verkkoon, lyhyttä faktaa, suoria tv-haastatteluja, satelliittiraportteja ja kommentteja.
”Toimittajien toiminnassa en havainnut ylilyöntejä paitsi silloin, kun ensimmäinen kaivostyöläinen pelastettiin ja toimittajat kilpailivat perheen kommenteista. Joku antoi minulle tikkaat, josta sain kuvattua omalla tv-kameralla toimittajamuurin takaa. Mediafasiliteetit toimivat hyvin olosuhteet huomioon ottaen”, Hopsu kertoo.
Paikallinen televiestintäyhtiö Movistar ja Chilen hallitus järjestivät alueelle ilmaisen verkkoyhteyden. Leirissä olivat myös vessoja ja mahdollisuus päästä suihkuun. Toimittajat saivat ruokaa ja vettä kerran päivässä maksutta.
Kaivosonnettomuus poikkesi tavallisista ulkomaantoimittajan juttukeikasta monin tavoin. Uutisseuranta oli harvinaisen massiivista, kaikki tapahtui pienellä täyteen pakkautuneella alueella, ja ennen kaikkea: tarinalla oli onnellinen loppu.
”Olin Haitissa tammikuussa. Se oli horroria. Tämä nostatti toivoa ja ymmärrystä ja jätti hyvän mielen”, Jouko Juonala sanoo.
Fyysisesti urakka oli raskas. Öisin lämpötila laski nollaan ja päivällä Atacaman aurinko nosti lämmön hellelukemiin. Yöunet jäivät monella vähiin. Ensimmäiselle isolle ulkomaankeikalleen lähetetty Anne Peltola on tyytyväinen työpanokseensa.
”Sain varmuuden, että selviän vastaavasta kunnialla. Suurten yhtiöiden rekkojen ja telttojen rinnalla istuin hiekassa ja raportoin pienenä itsenäni – ja selvisin”, Peltola sanoo.
”Olin kyllä valmistautunut kertomaan myös suru-uutiset.”
Chileläinen toimittaja Cristian Campos asui leirillä yli kuukauden. Hän on apulaisohjaaja neljän hengen ryhmässä, joka tekee kahden vuoden ajan dokumenttia pelastusoperaatiosta ja kaivosmiesten tulevaisuudesta. Häntä harmitti onnettomuuden uutisoinnin painottuminen pelastustarinoihin.
”Olisin halunnut, että jutut olisivat painottuneet enemmän kaivostyön heikkoon työturvallisuuteen. Chileläinen mediayleisö on valistunutta. Tämä nyt nähty saippuaooppera alkaa jo tympiä”, Campos sanoi kaivoksella, kun operaatio oli ohitse.
Campos on tyypillinen chileläinen toimittaja: koulutettu ja kriittinen. Hänen työtään ohjaavat oikeistolaisen eliitin hallussa olevat mediayhtiöt. Chilen tiedotusvälineet ovat voimakkaasti politisoituneita.
”Nyt tuntuu, että Chilen media on jämähtänyt tähän eikä osaa mennä eteenpäin. Kymmenien intiaanien pitkä nälkälakko jäi tämän uutispommin varjoon”, Campos kritisoi.
Chilen valtio organisoi pelastusoperaation ja julkisuuskampanjan hienosti. Hallitus päätti näyttää hyvät kasvot maailmalle ja tiesi mitä teki. Varsinkin maan presidentti Sebastián Piñera haistoi tarkkaan kaivosturman uutisarvon.
”Chilen hallitusta on kritisoitu siitä, että se reagoi hitaasti viime helmikuun maanjäristyksen pelastustoimiin. Nyt tuli tilaisuus muuttaa kurssia”, sanoi Ottawasta saapunut Kanadalaisen televisiokanavan CBC:n reportteri Sacha Petrosic.
Petrosic teki paikan päältä 15 raporttia päivässä, joista suurin osa oli suoria.
”Uutistapahtumana tämä oli ainutlaatuinen. Olen ollut paikan päällä useissa äkillisissä katastrofeissa tsunamista Haitin maanjäristykseen. Marssijärjestys on aina sama: tulet paikalle, uppoat omaan työhösi ja pidät deadlinet. Niin se aina toimii”, Petrosic sanoo.
Kaivosmiesten pelastusoperaatiota San Josén kaivoksella seurasi lähes tuhat toimittajaa: 180 ulkomaista ja 39 chileläistä mediayhtiötä. Amerikkalainen NBC vyöryi paikalle rekkoineen ja toi mukanaan 38 hengen toimituksen.
Johanna Maliniemi pyöritteli välillä päätään mediamylläkän keskellä.
”Minusta oli mielenkiintoista, että median läsnäoloon oli panostettu niin paljon. Luulisin, että omaisia häiritsisi heidän ympärillään tunkeilevat useat toimittajat. Vaikutti kuitenkin siltä, että monet heistä olivat jo tottuneet toimittajiin.”
Media käänsi kaikki kivet ja raportoi millintarkasti onnettomuuden ja pelastusoperaation vaiheet. MTV3:n Janne Hopsun mukaan yksi asia jäi kertomatta.
”Sitä ei ole kerrottu, että media ei toiminut niin raadollisesti kuin voisi kuvitella.”
Auli Leskinen on Ylen vakituinen avustaja Latinalaisessa Amerikassa. Hän työskenteli kaivosalueella viikon. Hän on vieraileva tutkija Yhdysvalloissa, Texasissa, Austinin yliopistossa.
