”Surettaa, kun jotkut tekevät palkatta”
 Arvostusta. Johanna Junttila sai Helsingin Sanomilta palkkaa ensimmäisestä työharjoittelupäivästä lähtien. |
Hanna Hihnala ja Johanna Junttila olivat onnekkaita työharjoittelupaikan saannissa.
Junttila opiskeli toista vuotta tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Hän pääsi työharjoitteluun Helsingin Sanomiin viime kesäksi.
Neljän kuukauden jakso kului uutistoimituksessa lukuun ottamatta Ihmiset-sivujen toimituksessa vietettyä kuukautta. Helsingin Sanomat maksoi työehtosopimuksen mukaista palkkaa koko harjoittelujaksolta.
Hihnala opiskelee lehtityötä Haaga-Helia-ammattikorkeakoulussa, jossa harjoitteluaika on sata päivää.
Kolme kuukautta hän oli Kainuun Sanomissa kesätoimittajana, mutta pari kuukautta kului viime syksynä työharjoittelussa Suomen Kuvalehden nettitoimituksessa.
Suomen Kuvalehti maksoi Hihnalalle freepalkkioita, joista kuukaudessa kertyi suurin piirtein harjoittelupalkkaa vastaava summa.
”Sekä Kainuun Sanomissa että Suomen Kuvalehdessä pääsin soveltamaan koulussa opittua käytäntöön ja sain kokemusta journalistisessa työyhteisössä toimimisesta”, Hihnala sanoo.
”Ja tietenkin samalla sai kontakteja työelämään, sekä juttunäytteitä julkaistuiksi. Ammattilaiset antoivat minulle päivittäin palautetta.”
Hihnala teki Suomen Kuvalehden nettisivuille päivittäisiä uutiskoosteita uutiskuvavirran pohjalta sekä ideoi ja kirjoitti juttuja.
”Pääsin käymään tiedotustilaisuuksissa sekä hankkimaan tietoa koneen ääressä”, Hihnala kertoo.
Työtovereitaan hän kehuu.
”Sain aina apua, kun sitä kaipasin, ja minulta myös kysyttiin neuvoa verkkoon liittyvissä asioissa. Tunsin, että kuuluin työyhteisöön ja että minua ja työpanostani arvostettiin, vaikka en ollut talossa kovin pitkään.”
”Opin kahden kuukauden aikana paljon enemmän kuin sanoilla osaan kertoa. Ja verkkomaailmaan tutustuminen oli erittäin hyvää kokemusta tulevaisuutta ajatellen.”
 Koulutusta. Hanna Hihnala sai Suomen Kuvalehdeltä juttupalkkioita ja aiheen opinnäytetyölleen. |
Johanna Junttila sanoo, että varsinaista harjoittelun ohjausta Helsingin Sanomissa ei juuri ollut.
”Mutta kollegoilta sai aina apua. Isossa toimituksessa iltaisinkin löytyi joku, jolla oli aikaa vastata kysymyksiin.”
Hän kuvaa harjoittelua ”äärettömän positiiviseksi kokemukseksi”.
”Opin ihan älyttömästi työelämästä ja uutistyöstä. Siitä, millaista on isossa toimituksessa”, Junttila kertoo.
Ohjauksen puute ei Junttilaa haitannut.
”Opin itsenäistä työntekoa.”
Hanna Hihnala sai harjoittelusta aiheen opinnäytetyölleen, jota hän tekee Suomen Kuvalehden verkkopalveluista.
”Tutkin verkkoon tekemisen työkäytäntöjä ja sitä, miten verkon sisällöntuotantoa saisi työjärjestelyjen avulla parannetuksi.”
Johanna Junttila jatkaa opintojaan Tampereen yliopistossa, mutta iso talo jätti häneen jälkensä.
”Haluaisin työskennellä suuressa toimituksessa, mutta toimittajien ylitarjonta ja maantieteelliset rajoitukset vaikuttavat asiaan”, Turun seudulta kotoisin oleva Junttila sanoo.
Junttila kannattaa sitä, että journalistikoulutuksen aloituspaikkoja vähennettäisiin.
”Mutta sillä ei ole merkitystä, tehdäänkö se ammattikorkeakouluissa vai yliopistoissa. On nuorten huijaamista antaa heidän kuluttaa vuosia elämästään, jos töitä ei ole luvassa.”
Häntä surettaa, että jotkut opiskelijat menevät työharjoitteluun palkatta.
”Mutta ymmärrän kyllä, että jostain työkokemus on saatava.”
Junttilan mielestä vastuuta ei saisi vierittää opiskelijoille.
”Meidän laitokseltamme ei lähetetä toimittajia palkattomaan harjoitteluun. Kaikkien toimittajakoulujen pitäisi noudattaa tätä linjaa.”
Junttila arvelee, että olisi itsekin saattanut suostua palkattomaan harjoitteluun, jos mitään muuta ei olisi ollut tarjolla.
”Mutta meillä on neljän kuukauden harjoittelu kesällä. En tiedä, miten silloin olisin elättänyt itseni.”
