Luotettuja ihmisiä

Hanne Aho, 37,
Otavamedia

”Minulle suurin yllätys ja aika hurjakin juttu on ollut se luottamus, jota pääluottamusmies-nimistä instituutiota kohtaan on sekä työntekijöiden että työnantajan puolelta. Täysin vieras ihminen saattaa tulla kertomaan hyvin henkilökohtaisia ja yksityisiäkin asioita luottaen, etten kerro niistä kenellekään. Se myös osoittaa, että tämä on tärkeää työtä.

Kun osaston puheenjohtaja Tuomo Lappalainen kuusi vuotta sitten pyysi pääluottamusmieheksi, kieltäydyin ensin ehdottomasti. Olin juuri jättänyt valtavan määrän luottamustoimia enkä ajatellut ottavani uusia tilalle. Olen kuulunut erilaisiin sosialidemokraattien puolue-elimiin vuosikymmenet. Sipoon kunnanvaltuustossa on viides kausi menossa.

Mutta tämä tarjous oli houkutteleva. Yhteiskunnalliset rakenteet kiinnostavat minua. Olen myös halunnut aina tietää, miten yritys toimii ja miten sopimuskulttuurilla pystyy parantamaan asioita.

Olen ihaillut Journalistiliitossa monia juttuja. Yksi on osaaminen. Alkuvuodesta eläkkeelle jääneellä Eila Hyppö­sellähän se oli maan parasta. Yhtä lailla hänen jälkeensäkään liitossa asioita ei jätetä kesken, vaan ne hoidetaan loppuun asti. Luottamusmieskollegat, joita näissä tehtävissä tapaan, ovat myös ihan huippua.

Ihmisten aika on kortilla ja kiire on lisääntynyt, eikä porukka aina ehdi kokouksiin. Mutta kyllä meidän osastomme väki arvostaa yhteisten asioiden hoitamista ja sopimuskulttuuria.”

Tomi Peurakoski, 40,
Nelosen ohjelmatyöntekijät

”Ehdottomasti rankinta elämä pääluottamusmiehenä oli viime vuoden yt-neuvotteluissa, kun Nelosen uutistoimitusta supistettiin voimakkaasti. Prosessi meni pykälien mukaan, mutta jätti kyllä pitkäksi aikaa epäilyksen siitä, teinkö varmasti kaikkeni. Toisaalta nämäkin ovat työasioita, joista en ole yöuniani menettänyt.

Hienoa näissä tehtävissä on myös palkitsevuus, jonka olen kokenut varsinkin työehtosopimuksen syntymisestä. Tiedän, että se merkitsee meikäläisille paljon, vaikka näitä asioita ei kokouksissa kovin isolla joukolla pohditakaan. 65 hengen osastossa työ ja muut kiireet vievät ihmisten ajan, joten vetovastuu on pienemmällä ryhmällä. Uusia kasvoja saisi löytyä enemmänkin. On harmi, ettei määräaikaisilla ja ttt:läisillä ole oikein mahdollisuutta pitempiaikaisiin tehtäviin osastossa.

Joskus on varmasti tehnyt mieli pistää hanskat naulaan, mutta tunne väistyy aika nopeasti. Tässä työssä on tilaisuus kohdata mahtavaa porukkaa kaikilta tasoilta. Esimerkiksi muiden kollegoiden tapaaminen toisista taloista on luottamustehtävän suola. Sitä kautta voi asemoida itsensä ja oman työpaikkansa koko mediamaailmaan.

Järjestötyöhän on minulla ihan verissä. Aloitin SPR:n ensiapuryhmässä 12-vuotiaana.”

Erja Hyytiäinen, 41,
TS-yhtymä

”Maailmankuvaani kuuluu ajatus, että yhdessä meillä on vastuu ja voima tehdä elämästä parempaa. Ja pääpaino on sanalla yhdessä. Järjestötehtävissä taidot tulevat kyllä aikanaan, ratkaisevaa on halu toimia muiden hyväksi.

Pääluottamusmiehen pitäisi osata havaita, missä kohdin on toimittava. Turun Sano­mien kokoisessa toimituksessa se ei onnistu, jos ihmiset eivät itse ole aktiivisia ja puhu ongelmatilanteista. Muissa järjestötehtävissä olen vain yksi sjl:läisistä, joilla kaikilla on yhteinen tavoite. Voimme jakaa tehtäviä ja vastuuta, puhua avoimesti, eikä tarvitse taktikoida, niin kuin pääluottamusmies välillä joutuu tekemään.

Minulle rankimpia tilanteita ovat olleet kahdet yt-neuvottelut, muutamat henkilökohtaisiin syihin liittyvät irtisanomiset, työntekijöille annetut varoitukset ja Turun Sanomien vuosia kestänyt hyvin kipeä päätoimittajien valintaruljanssi. Samalla nuo tilanteet ovat olleet palkitsevia, sillä muilta jäseniltä tuleva tuki on ollut uskomattoman vahva ja yhtenäinen.

Yksi vaikeimmista asioista on löytää oikea tapa olla ihmisten tukena. Olisikohan sittenkin pitänyt lukea lakia ja psykologiaa eikä kansatiedettä ja kreikkalaista mytologiaa? Pelkällä vaistolla tässä on menty.”