Valtuusto: Uusi suunta
Journalistiliiton on pikaisesti väljennettävä jäsenrajojaan ja lopetettava freelancerien tulojen syynäys, sanoo puheenjohtaja Arto Nieminen.
 Ydinkysymys. ”Työehtoja on sitä vaikeampi puolustaa, mitä enemmän on väkeä liiton edunvalvonnan ulkopuolella”, sanoo Arto Nieminen. |
Uuden nelivuotiskautensa aloittava puheenjohtaja Arto Nieminen toivoo, että jäsenrajoja pohtiva työryhmä saa esityksensä uusista jäsenrajaohjeista valtuuston käsittelyyn jo ensi kevään aikana.
Niemisen mukaan jäsenrajoja pitäisi tarkastella nimenomaan edunvalvonnan, ei vanhojen periaatteellisten linjausten kannalta.
”Mitä enemmän alalla on väkeä liiton ja kollektiivisen edunvalvonnan ulkopuolella, sitä hankalampi liiton on puolustaa olemassaolevia työehtoja. Koko ajan jossakin on joku joka tekisi työn joillakin muilla ehdoilla. Tämä on edunvalvonnan ydinkysymys, ja näillä jäsenrajoilla me emme tule kisassa pärjäämään”, hän sanoo.
Niemisen mukaan liiton on tunnustettava, että maailma on muuttunut ja raja journalismin, viestinnän ja markkinoinnin välillä häilyy.
”Vaikka halutaan puolustaa journalismia, on liitonkin otettava jäsenrajojen suhteen järki käteen.”
Liiton pitäisi siis hyväksyä, että sen jäsenet tekevät työtä myös perinteisen journalismin ulkopuolella. Niemisen mukaan myös freelancereiden tulorajasyynäys pitäisi lopettaa – niin moni freejäsen kun joutuu hakemaan tuloa muualtakin kuin journalistisesta työstä.
”Sekä yhdistykset että liiton toimisto käyttävät paljon aikaa ja vaivaa yksittäisten jäsenten jäsenkelpoisuuden vahtimiseen. Voisikohan resursseja käyttää johonkin muuhun kuin sen kyselyyn, että ovatko jäsenet varmasti journalisteja?”
Liiton valtuustossa 9. joulukuuta yksimielisesti jatkoon valittu Nieminen sanoo, että työ liittojohtajana on muuttanut ajattelua: vielä neljä vuotta sitten hän ajatteli jäsenrajoista tiukemmin.
Suuria ongelmia Journalistiliitolla ei jäsenmääränsä kanssa kuitenkaan ole: jäseniä on nyt jopa muutama prosentti enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Jäsenhankintaa tärkeämpää onkin pitää kiinni vanhoista jäsenistä, Nieminen sanoo.
Erityisesti liiton on mietittävä, miten se voi palvella yrittäjäjäseniään.
”Sain juuri sähköpostia kokeneelta yrittäjäfreeltä, joka kysyi minulta, mitä hyötyä hänelle on liiton jäsenyydestä – hänhän neuvottelee töistään itse ja toimii yrityksenä. Kysymykseen oli vaikea vastata.”
Menestyvät yrittäjät ovat jo valmiiksi hyvässä neuvotteluasemassa toimeksiantajiinsa, mutta valtaosalla freelancereista asiat eivät ole niin hyvin.
”He joutuvat istumaan aina katettuun pöytään ilman neuvotteluasemaa. Aivan liian iso osa freetyöstä on edelleen erittäin suojatonta.”
Työ freelancerien eduksi on vaikeaa, koska ei-työsuhteisten kollektiivinen edunvalvonta sotii kilpailulainsäädäntöä vastaan. Mutta itsensä työllistävien osuus kasvaa muillakin aloilla jatkuvasti, ja ammattiliittojen yhteistyö voi tulevaisuudessa poikia muutoksia lainsäädäntöön.
Lisäksi tapaus Sanoma Newsin avustajasopimukset osoitti, että suuri joukko freelancereita saadaan koottua valtakirjojen avulla yhteen nopeastikin.
Liitto on pohtinut myös sitä, miten se voisi taata freejäsentensä toimeentulon tilanteessa, jossa saataisiin aikaiseksi boikotti. Boikotti on kuitenkin vaikea pitää, koska alan liepeillä on koko ajan ammattitaitoista väkeä valmiina tekemään työtä, Nieminen sanoo.
