Voimakkaita tunteita kuvassa ja kuvasta

Tiia Rantalaisen teksti kertoo kotiin jääneiden lasten ikävästä, kun vanhemmat ovat kerjuulla Italiassa tai Suomessa. Pieni Monalisa vaikuttaa siis onnekkaalta päästessään mukaan reissulle. Me vain emme näe lapsia kerjäämässä. He ovat mukana kaupungin kaduilla vain puheissa ja lappusissa: ”Please help me. I have five kids...”

Kuva on hyvin fyysinen, ihokontaktin tuntee, ja se mahdollistaa samastumisen. Nuo ihmisethän ovatkin kaltaisiamme! Romanit muuttuivat minulle ymmärrettävämmiksi, ehkä muillekin. Kylmien katujen todellisuus häämöttää perheen lämmön taustalla.

Lehdet ovat täynnä poliitikkoja tai laajoja näkymiä, joihin on päälle montteerattu henkilökuva, usein aivan oivallisestikin. Sellaisten joukossa John Palménin hieno ihmisläheinen kuva jää mieleen päiväkausiksi. Muistissa vaikutelma vielä vahvistuu ja lähenee Caravaggion maalauksissaan viljelemää valon ja varjon tunteita nostattavaa voimaa.

Kirjoittaja työskentelee valokuvaajana, tutkijana ja opettajana.