Yritys kasvuun

Valokuvista sommitellut sisustuspaneelit peittävät kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimisto Keksin lattiaa. Yritys valmistautuu Pietarissa helmikuussa järjestettävään Suomi-asema-tapahtumaan, jossa Keksi esittelee edustamiaan 17 valokuvaajaa. Yrityksen perustajille, valokuvaaja Jenni-Justiina Niemelle ja Natalia Baerille Pietarin-keikka on samalla agentuurin tekemisten ja tuotteiden lanseerausta.

Viime vuonna perustettua Keksiä on rakennettu parin vuoden ajan. Agentuurin yhtenä lähtökohtana on alan epäkohtiin reagoiminen: entä jos kuvaustilanteen tuomat ikävät yllätykset voisi välttää huolellisella suunnitellulla, entä jos valokuvaajan voisi ottaa mukaan suunnitteluun, entä jos kuvaajilla olisi vähemmän sopimussäätöä ja he voisivat keskittyä paremmin olennaiseen sen ansiosta, että agentti neuvottelee keikan ehdoista?

”Alalla on huippulahjakkaita valokuvaajia, mutta kaikki eivät ole innostuneita yrittämisestä”, Niemi sanoo.

Baerin ja Niemen tavoitteena on saada suurin osa tuloistaan kuvasuunnittelusta. Katseet ovat etenkin yritysmaailmassa.

”Emme ole valokuvaajien puhelinvaihde.”

Vastikään Keksi on solminut Vihreän Langan kanssa viikkosopimuksen kuvaviestinnästä.

Yrittäjät keräävät lahjakkuuksia samaan yhtiöön myös siksi, että haluavat kasvattaa liiketoimintaansa. Kymmenen vuotta freelancekuvaajana toiminut Niemi on havainnut, että yksin työskennellessä toiminnan laajentamiseen ei ollut käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin pidempien päivien tekeminen. Siksi syntyi Keksi.

Valmista bisnesmallia Niemellä ja Baerilla ei ole. Parhaillaan he tankkaavat lisäeväitä yrityksen toimintaan Lahden Muotoiluinstituutin organisoimassa, EU-rahoitteisessa Sillanrakentajat-koulutuksessa, jossa hiotaan luovan alan agenttimallia. Erityisesti lakimiehen apu sopimusasioissa  on kallisarvoista.

Alan kehittäminen yhteisöllisyyden kautta on Keksille tärkeää: Agentit sparraavat valokuvaajia ja tuotteistavat näiden unelmia. Yrityksen listalla olevat valokuvaajat saavat myös tulla toimistoon tekemään töitä ja lainaamaan kalustoa.

Itsensä lisäksi muiden työllistämistä on miettinyt myös toimittaja Timo Sormunen. Aivan kuten Niemi, Sormunen on miettinyt, millaisia vaihtoehtoja olisi bisneksen laajentamiseen silloin, kun keikkaa on vaikka muille jakaa, mutta ei heti alkuun voi palkata alan ammattilaisia vakituiseen työsuhteeseen.

Työsuhteisena viimeksi Taloussanomissa itse toiminut Sormunen hyppäsi uutistyöstä yrittäjäksi vuonna 2007.

”Mietin silloin, haluanko vielä tehdä kyllä-ei-journalismia ja piinata ihmisiä iltayhdeksältä. Eikä iso lehtitalo tainnut muutenkaan olla oikea paikka yrittäjäluonteelle.”

Nyt hänellä on viestintäalan osakeyhtiö TS Viestintä, jossa toisena osakkaana toimii verkkokonsultti Martti Salmelin.

TS Viestinnällä on tilat Otaniemen Innopolissa, josta yritys on saanut myös asiakkaita.

Sormunen luonnehtii itseään ”tekstejä ahkerasti tehtailevaksi kirjoittajatyypiksi”. Hän pitää sisällöntuottaja-termiä hyvin käyttökelpoisena. Hänen mukaansa yritysviestinnässä liikkuu rahaa vuolaammin kuin perinteisellä lehtipuolella.

Sormunen naurahtaa saavansa kommenteistaan ”vielä turpiinsa”, mutta kertoo kokevansa yritysviestinnän lehtityötä palkitsevampana. Hän ihmettelee, miksi yritysviestintää pidetään orjan hommana – siinä kun on kyse pitkälti tarinoiden kirjoittamisesta ja olennaisen kirkastamisesta, aivan kuten uutisjournalismissa.

Hänen mukaansa keskeinen kysymys media-alalla on, onko yrittäjän tähtäimessä tuoton kasvattaminen vai pelkästään itsensä työllistäminen. Jos kyse on jälkimmäisestä, hän puhuisi lähinnä ammatinharjoittamisesta.

Tekstitehtailija. Timo Sormunen haluaa olla enemmän kuin ammatinharjoittaja.

Erottelu toimii vedenjakajana myös siinä, mistä itsensä työllistävä voi saada tukea.

”Ainakaan Journalistiliitolla ei ole palveluita kasvuyrittäjien tukemiseen. Markkina kasvaa, mutta miksei ruohonjuuritasolla ja ketjun loppupäässä päästä yksinyrittämisestä eteenpäin?” hän kysyy.

Eräs tyypillinen mediayrittäjän kohtaama ilmiö koskee tekijän nimeen liittyvää laatuleimaa.

”Juttu tilataan ihmiseltä, ei yritykseltä.”

Sormunen haaveileekin siitä, että voisi myydä tekstejä, joiden tekijäksi olisi merkitty TS Viestintä, ei tietty yksittäinen kirjoittaja. Silloin tiiviin tekijätiimin yksi jäsen voisi tarttua toimeksiantoon nopeasti, mikäli muiden kalenterit ovat tukossa.

Myös Jenni-Justiina Niemi on törmännyt siihen, että tekeminen henkilöityy: tutut asiakkaat kyselevät, että kai Niemi vielä kuvaa agentuurin pyörittäjänä itsekin.

Tietyn nimen perään kyselevät asiakkaat, mutta myös juttujen ja kuvien tekijöille oman nimen näkyminen on tärkeää.

”Tekijäkeskeinen ketju olisi kuitenkin purettava. Laadun pystyy takaamaan muillakin keinoilla”, huomauttaa Timo Sormunen.

Niemelle oman nimen esille tuleminen ei ole tärkeää. Toimintaansa laajentavan yrittäjän on mietittävä, miten oman nimen avulla voi myydä uusia tekijöitä vanhoille asiakkaille. Hyvän lopputuloksen lisäksi olennaista on se, miten prosessi hoidetaan ja saako asiakas tarvitsemaansa palvelua, mahdollisesti enemmänkin.

Sormunen on samoilla linjoilla.

”Tämä on mittatilaustyötä, jonka voi tehdä myös vähän paremmin kuin on pyydetty.”

Yhdessä yrittämisestä hyötyvät sekä tekijät että asiakkaat, kun bisnespartnerien erilaiset vahvuudet täydentävät toisiaan. Sormunen sanoo, että uskottavuutta lisää, kun saapuu asiakaspalaveriin yhtiökumppanin kanssa.

Toimittaja-juristi. Matti Torvinen on hypännyt Ylestä yrittäjäksi.

Työllistääpä vain itsensä tai useampia, yrittäjänä toimimisen ydin on Sormusen mukaan siinä, että leipä on tienattava joka aamu uudestaan.

Tätä ajatusta sisäistää parhaillaan myös uutistoimittaja ja varatuomari Matti Torvinen, joka on vastikään ryhtynyt yrittäjäksi toimittuaan Ylen Rovaniemen-toimituksessa 16 vuotta.

Aivan uutta ei yrittäminen Torviselle ole, sillä hän toimi pitkään freenä jo ennen Yle-vuosiaan. Torvisen toiminimiä kannattelee kahden alan osaaminen: North News keskittyy Pohjois-Kalotin uutisjournalismiin, Lex Lappi lakiasioihin.

Pohjoisen markkinoilla ei auta määritellä itseään liian tiukasti, mutta lakimiehenä Torvista kiinnostaa erityisesti journalistien juridinen auttaminen. Lopputyönsäkin hän on tehnyt toimittajan työsuhteen päättämisestä.

Alan tilanteen Torvinen arvioi tiukaksi. Freelancerien määrä lisääntyy osin siksi, että vakituisia työsuhteita on vähemmän.

Ylen ratkaisuja hän kummastelee.

”Ylen organisaatiomuutos on kuin pissaisi vastatuuleen kovassa pakkasessa.”

Hän uskoo silti hyvään tulevaisuuteen.

”Töitä sen eteen on kyllä tehtävä. Pitää osata roolittaa itsensä, ja oman elämän kulurakenteen on oltava kunnossa.”

Luottovalokuvaajan ja videokuvaajan Torvinen on jo nimennyt tiimiinsä, ja sosiaalisen verkoston käytännön neuvot ovat auttaneet tiellä eteenpäin.

”Toimittajan työ on minulle rakkaimpia töitä.”