Journalistit tahtovat politiikkaan

Kevään eduskuntavaaleihin on ilmoittautunut tähän mennessä kaikkiaan 93 journalistitaustaista ehdokasta. Puolueet ilmoittivat Journalistin pyynnöstä listat ehdokkaista, joilla on niiden mielestä journalistinen tausta.

Mukana on niin ammattijournalisteja kuin tiedotustehtävissä olevia. Lisäksi listoilla on istuvia kansanedustajia ja ehdokkaita, joiden toimittajavuosista on jo aikaa.

Ammattitoimittajalle politiikkaan lähteminen tarkoittaa roolien vaihtumista kysyjästä vastaajaksi. Ylen tv-uutisissa työskentelevä Pekka Niiranen joutui aloittelevan poliitikon tulikasteeseen Kuopion Tammimarkkinoilla.

Vuosikaudet toimittajana kahvia eri tilaisuuksissa juonut mies joutui tällä kertaa ”olemaan se, joka ne kahvit tarjoaa” – ja vastaamaan torikansan kysymyksiin.

”Eräskin mies kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä, muun muassa Intian bruttokansantuotetta. Mutta jos eduskuntaan haluaa, pitää olla kanttia kestää kaikenlaisia kysymyksiä. Ja tv-toimittajillahan tunnetusti riittää puhetta. On tullut taito kohdata ihmisiä”, Niiranen sanoo.

Kuopiolainen tv-toimittaja lähti vaaleihin kokoomuksen ehdokkaaksi. Hän luottaa siihen, että jutunteko Itä-Suomessa on tuonut alueella tunnettuutta. Vaaliesitteensä kuvassakin mies esiintyy ikään kuin tv-ruudussa.

Vaalien ehdokasnumerot arvotaan maaliskuun 17. päivänä. Se tietää kiihtyvää vaalirummutusta myös mediassa.

Toimittajaehdokkaille vaalikevät tuo vaalikaranteenin. Käytännössä se tarkoittaa muuttuneita työtehtäviä.

”Yle pani minut karanteeniin tammikuun 21. päivänä, ja yksi jo aiemmin tekemäni juttu jäi myös ajamatta, kun kerroin ehdokkuudestani. Teen palkallista työtä, mutta sähketoimittajana”, Niiranen kertoo.

Vihreiden listoilta eduskuntaan pyrkivä Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviainen on tunnettu ympäristötoimittaja, mutta vaalien ajan hän ei voi tehdä juttuja omasta osaamisalueestaan. Myös vaaleihin liittyvät aiheet ovat pannassa.

”Nyt teen inserttejä Prisma Studioon. Aiheina ovat olleet muun muassa koiranjalostus ja urheiluhulluus”, Toiviainen kertoo.

Pekka Niirasen mukaan omasta työstä syrjään joutuminen on epämotivoivaa ja turhauttavaa.

”Jos olisin asettunut ehdolle jo lokakuussa, mitäköhän olisin tehnyt koko tämän ajan!” hän sanoo.

Moni toimittajaehdokas onkin ratkaissut ongelman ajoittamalla vuosilomansa vaalien alle. Jotkut ottavat vaalityötään varten myös palkatonta vapaata.

Politiikkaan pyrkiessään ammattijournalisti joutuu omalla työpaikallaan huomion kohteeksi. Tuskin on toimittajaehdokasta, joka ei olisi miettinyt, miten kollegat suhtautuvat vaalityöhön.

Jo pelkkä puoluevalinta voi herättää intohimoja. Ehdokkaaksi lähtemistä saatetaan toimituksissa pitää myös ”seuranpetturuutena”.

”Kyllä minä sitä jännitin, että mitä ne sanovat, kun yritän eroon toimittajan hommista”, naurahtaa Niiranen.

Hän oli kollegojen suhtautumisesta kuitenkin myönteisesti yllättynyt, vaikka jotkut ihmettelivätkin, miksi suutari ei pysy lestissään.

Nelosen uutisankkurina työskentelevä, Sdp:n listalta eduskuntaan pyrkivä Jesca Muyingo sanoo, että jotkut saattoivat hänen ehdokkuutensa aavistaakin.

”Puoluekantani taisi kuitenkin olla monelle yllätys. Olen hyvin yrittäjähenkinen”, Muyingo sanoo.

Pasi Toiviaista muutamat työkaverit ”jopa väittivät äänestäneensä eurovaaleissa”.

”Harmi vain, että olen ehdolla Uudeltamaalla, ja suurin osa työkavereista asuu Helsingissä”, Toiviainen hymähtää.

Eduskuntavaaleihin miestä pyydettiin ehdolle nyt toista kertaa, ja tällä kertaa hän päätti lähteä. Motiivi on yksinkertainen:

”Haluan antaa oman panokseni siihen, että saisimme tämän maapallomme pelastettua.”

Vaikuttamishaluja on muillakin journalistiehdokkailla. Iltalehdessä aiemmin työskennellyt Sanni Grahn-Laasonen jätti toimittajan ja uutispäällikön hommat jo vuonna 2009 ja siirtyi ulkoministeri Alexander Stubbin lehdistöavustajaksi. Päätöksen eduskuntaan pyrkimisestä hän teki vuosi sitten maaliskuussa.

”On tässä ongelmiakin, koska koen itseni tyrkyttämisen kiusalliseksi. Mietityttää, mitä kaikkea joutuu itsestään antamaan, koska kansanedustajan tehtävähän on mitä julkisin. Pitää elää niin, että oma elämä kestää julkisen käsittelyn. Poliitikot yleensä ansaitsevat sen julkisuuden, jonka saavat”, Grahn-Laasonen sanoo.

Toimittajan taustasta onkin vaaleissa etua, myöntävät kaikki ehdokkaat: median ammattilaisena tietää, miten julkisuuspeli toimii. Toimittajana myös osaa hankkia tietoa, arvioida sitä ja tuottaa järjellistä tekstiä.

Moni eduskuntaan pyrkivä journalistiehdokas on hankkinut kokemusta myös kunnallispolitiikasta. Hämeen Sanomissa toimittajana työskentelevä Iisakki Kiemunki on Hämeenlinnan  kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Eduskuntaan hän pyrkii toista kertaa, ja panostukset ovat suuret: mies on vaaleihin asti palkattomalla vapaalla.

”Kansanedustajan työ olisi unelmatyö”, Sdp:n listoilta yrittävä Kiemunki sanoo.

Hämeen Sanomissa Kiemungin kaksoisrooli toimittajana ja paikallispoliitikkona on pyritty ratkaisemaan avoimilla pelisäännöillä: hän ei kirjoita kaupungin päätöksentekoon tai organisaatioon liittyvistä asioista. Siitä huolimatta osa lukijoista suhtautuu tilanteeseen epäillen.

”On tullut kommentteja, että uutisväline ei voi olla luotettava, kun sitä tekemässä on poliitikko. Siksi minusta oli ihan järkevää jättäytyä vaaleihin asti töistä pois – ei sitä mutinaa olisi jaksanut kuunnella”, Kiemunki sanoo.

Hän myöntää, että politiikkaa ja toimittajan työtä on vaikea limittää, mutta ”jollakin on elettävä”.

Aktiivisuudesta politiikassa voi kuitenkin olla toimittajalle hyötyä, muistuttaa Vuokko Lahti. Paikallislehti Perhonjokilaaksossa työskentelevä Lahti vaikuttaa Vetelin kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa ja pyrkii eduskuntaan perussuomalaisten listoilta.

”Kunnallispolitiikassa mukana olo on auttanut työskentelyä toimittajana, kun ymmärtää päätöksenteon lainalaisuudet”, hän sanoo.

Myös kuopiolainen Pekka Niiranen torppaa ajatukset, että ammattitoimittaja antaisi oman aatteensa välittyä juttuihinsa.

”Ei minulla ole mitään hävettävää. Haluaisin nähdä sen, joka päättelisi puoluekannan minun jutuistani”, Niiranen sanoo.