Henkilökuvassa Leila

Henkilö poseeraa edukseen harmonisessa kuvassa, johon otsikko ja ingressi on upotettu. Repparin muissa kuvissa henkilö ui ja shoppailee. Teksti puhuu elämänilosta lapsuuden vaikeuksien jälkeen.

Siis tyypillinen naistenlehden selviytymistarina. Paitsi että henkilö on mustanaamainen koira.

Teen kaksi tutkijaluentaa:

”Kyllä on maailma hulluksi mennyt. Koirat kylpylöissä kekkuloi, kun toisaalla leipää jonotetaan. Missä on kuvajournalismin uskottavuus? Mikä hömppälehti tämäkin on?”

”Kuva täyttää kaikki genrensä henkilöreportaasikuvatyypin kriteerit. Lehti lisää medialukutaitoa tarttumalla rohkeasti konventioon ja luomalla konseptiinsa yllättävän ristiriidan.”

Onko Karoliina Paatoksen (Me Naiset 6/11) kuva hyvä, riippuu uskollisesta lukijasta, ei tutkijasta. Lehden maailma – helpon ja vakavan tasapaino – ja kuvan uskottavuus syntyvät lukijasuhteessa. Sanon silti: monella tapaa kutkuttava kuva.

Kirjoittaja on valokuvaaja, kuvataiteilija, valokuvan tutkija.