Huligaanit huutaa ja raggarit räyhää

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.

Moni luulee, että se porukka, joka huutaa verkkokeskustelussa on ”kansa”. Ei se ole. Se on se osa kansasta, joka huutaa verkkokeskustelussa. Mutta kyllä se huutaa kovaa.

Teimme Aamulehdessä joulukuussa testin. Siirryimme verkkolehden juttujen kommentoinnissa ennakkomoderoinnista jälkimoderointiin.

Ei toiminut. Pieni, mutta harmittavan äänekäs häirikköporukka löysi sivuiltamme ilmaisukanavan.

Kun levikkialueella sattui vielä muutama iso rikos, joiden tekijöillä oli ulkomaalaistausta, tilanne meni kiusalliseksi. Monen uutisen kommentointi piti sulkea kokonaan.

Palasimme ennakkomoderointiin. Se teettää hirmuisesti lisätyötä, mutta minkäs voit.

Olen nykyisessä työssäni seurannut verkkolehtien juttukommentteja kolme vuotta. Trendi on selvä. Kielenkäyttö koventuu.

Se on turtumista. Kuten juoppo tarvitsee aina vain enemmän päästäkseen nousukänniin, samalla tavalla verkkokeskustelussa pitää huutaa koko ajan vähän enemmän saadakseen äänensä kuuluviin.

Samalla sanomalehdet haluavat säilyttää perinteisen, korrektin ja turvallisen maineensa. Luulen, että meidän on lehdissä pakko yhä tiukentaa keskustelujen kontrollia.

Toinen strategia on erottaa keskustelu selvästi lehden sisällöstä ja antaa porukan huudella keskenään. Tämänkin strategian voi perustella. Tätä strategiaa toteuttaa esimerkiksi Iltalehti.

Aamulehdessä on nyt käytössä kolme erilaista tunnustautumista osallistuvalle yleisölle.

Uutisten kommenteissa ei siis ole tunnistusta. Blogipalstalla on käyttäjätunnukset, jotka pitää varmentaa toimivalla sähköpostilla. Vaaleja varten perustetussa, Alman lehtien yhteisessä Vaalihenkka-blogissa taas lukijat voivat kommentoida vain Facebook-tunnuksilla.

Testaamme eri käytäntöjä. Uskon, että kannattaa olla aika huoleton näissä testauksissa, ja kokeilla kaikenlaista.

Ennustan nyt, että vuoden päästä yhä useampi lehti on ottanut käyttöön Facebook-tunnistuksen.

Puoli Suomea käyttää jo Facebookia. FB-tunnuksista tuli se yleispätevä sähköinen identiteetti, jota viranomaistyönä yritettiin turhaan kehittää.

Facebookissa on vielä yksi merkittävä etu.

Kukaan ei oikeasti tule lehtien verkkosivulle ”keskustelemaan”. Siis hakemaan uusia näkökulmia ja katsantokantoja. Me kaikkihan haluamme lukea vain mielipiteitä, jotka vastaavat omiamme.

Se on Facebookin etu. Jos ei halua, niin siellä ei tarvitse keskustella muiden kuin samanmielisten frendien kanssa.

Itse asiassa FB lanseerasi maaliskuun alussa kommenttityökaluunsa uuden, hienon ominaisuuden. Jos FB-kommentointia käytetään esimerkiksi sanomalehden saitilla, kommentit saadaan nyt näkymään myös kommentoijan FB-sivujen news feedissä.

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.