Sanomalehtiala uuteen nousuun

Euroopan sanomalehtikustantajat arvioivat, että paperilehtien laskevista levikeistä huolimatta alan tule­vaisuus voidaan kääntää myönteiseen suuntaan. London City Universityn journalismin professori George Brock kuuluttaa rohkeaa ajattelua bisnesmallien löytämiseksi uusilla alustoilla.
Euroopan sanomalehtikustantajien yhdistyksessä ENPAssa ennustetaan, että painetut lehdet ja digilehdet elävät vielä pitkään rinnakkain. Toimitusjohtaja Francine Cunningham kertoo sähköpostitse Brysselistä, että verkon, tablettien ja matkapuhelimien bisnesmalleihin on investoitu runsaasti rahaa.
”Mielestäni sanomalehden kustantajilla on jännittävä tulevaisuus edessä uutisten ja tiedon julkaisijoina kaikilla alustoilla”, Cunningham toteaa.
Professori Brock veikkaa, että Britannian valtakunnalliset sanomalehdet eivät osta uusia painokoneita ja parinkymmenen vuoden päästä paperilehtien määrä on ratkaisevasti pienempi.
Levikkikehitys ei ole edennyt tasatahtia kaikkialla Euroopassa.
”Levikkien lasku on ollut nopeampaa Saksas­sa kuin esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa. Kes­ki-Euroopassa, jossa lehdet vakiinnuttivat asemansa myöhemmin, levikkiluvut ovat pysyneet enemmän paikallaan.”

Brock muistuttaa, että sanomalehdet ovat jo vuosikymmeniä kilpailutilanteessa yrittäneet kehittää lisäarvoa sähköiseen mediaan verrattuna. Lehdet ovat keskittyneet skandaalijuttuihin, joihin tarkkaan säännelty yleisradiotoiminta ei kajoa, tai tarjonneet syventävää sisältöä.
Britanniassa lehdet ovat kokeilleet muitakin keinoja, kuten koon muutosta. ”Tabloidi” on tarkoittanut sensaatiohakuista lehteä, mutta nyt pienemmässä koossa ilmestyvät myös laatulehtinä pidetyt The Times ja The Independent.
The Independent alkoi julkaista viime vuonna halpaa sisarlehteä nimeltä i, joka sisältää internet-tyylillä taitettuja lyhyitä uutisia. Lehden levikki on ollut koko ajan nousussa. Lontoon iltapäivälehti Evening Standard muuttui ilmaiseksi ja on pitänyt pintansa.
Professori Brock toteaa, että yksittäiset menestykset eivät käännä yleistä trendiä.
Hänen mielestään nyt on aika tehdä rohkeasti kokeiluja, joista osa epäonnistuu.
”Kutsumme kokeilua ’spagetin heittämiseksi seinään’. Katsotaan, mikä jää kiinni ja mikä ei. Lehtikustantajilla on taipumus panna kaikki resurssit yhteen isoon kokeiluun, mutta enemmän opittaisiin kymmenestä halvemmasta projektista.”
Brock pahoittelee sitä, että rahoittaja lopetti Tšekissä lupaavasti alkaneen Naše Adresa- eli ”Meidän osoitteemme” -hankkeen. Kansalaisia kannustettiin tulemaan projektin kahviloihin keskustelemaan aiheista, joista poiki lehtijuttuja.
Kokeilu tuotti paikallislehtiä ja nettisivuja.
Esimerkiksi nopeasta internetkehitykses­tä Brock ottaa Norjan. Suurimman päivälehden VG:n nettilehti ilmoittaa, että sillä on päivittäin yli kaksi miljoonaa lukijaa.

Sisällön hinnoittelu on yksi ratkaisematon kysymys. Britannian päivälehdistä The Guardian tarjoaa sisältönsä ilmaiseksi verkossa, kun taas The Times siirsi kaiken sisällön maksulliseksi viime vuonna.
George Brockin veikkaus on, että ilmaisen ja maksullisen lehden sekamalli vakiintuu. Hän ennakoi, että teknisen kehityksen myötä painetun ja digitaalisen lehden kilpailuasema katoaa.
”Kun näyttöjen optiset ominaisuudet paranevat, digitaaliset pinnat muistuttavat enemmän paperia ja lisäksi ne voidaan päivittää.
”ENPAlla on toivomuslista, miten EU:n ja hallitusten pitäisi helpottaa toimintaa nykytilanteessa. Kustantajat haluavat parempaa tekijänoikeussuojaa, arvonlisäverovapautta, mahdollisimman vähän mainonnan rajoituksia ja lisärajoituksia yleisradiotoiminnalle.
Toimitusjohtaja Francine Cunninghamin mukaan informaatiotulvan aikana toimituksellista henkilöstöä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
”Heidän taitonsa on suodattaa tietoa, tunnistaa tärkeät asiat ja tarjota oivaltavia analyyseja ja kommentteja.”
London City Universityn journalismiosastoa johtava George Brock myöntää, että lehtikuolemat tietävät irtisanomisia ja yksilötragedioita. Mutta toivoa on.
”Historia osoittaa, että jos sisältö on tarpeeksi kiinnostava ja tärkeä, sen ympärille voidaan rakentaa bisnesmalli. Hyvän journalismin vahvuudet on siirrettävä uusille alustoille.”

Private Eye paljastaa ja pilkkaa

Kun Britannian sanomalehtien levikit laskevat, ajankohtaiset aikakauslehdet ovat pitäneet lukijansa. Yksi kummajainen on satiiria ja tutkivaa journalismia yhdistävä Private Eye, jonka levikki nousi viime vuonna takaisin 1990-luvun alun tasolle,
yli 200 000:een.
Kahdesti kuussa ilmestyvä julkaisu on painettu sanomalehtipaperille, otsikot ovat pieniä ja taitto vaikuttaa sekavalta. Lehdessä on rinnakkain skuuppeja ja keksittyjä pilajuttuja.
Private Eye ei kunnioita ketään eikä mitään. Esimerkiksi prinsessa Dianan kuoleman jälkeinen numero sai osakseen julkista paheksuntaa. Päätoimittaja Ian Hislopia on kutsuttu mieheksi, joka on haastettu oikeuteen useammin kuin kukaan Englannin oikeushistoriassa.
Hislop on myös kampanjoinut Britanniassa yleistyneitä ennakoivia kieltotuomioita vastaan. Niiden avulla useat julkisuuden henkilöt ovat hakeneet oikeudesta päätöksen, jolla yksityiselämän tietojen julkistus estetään. Hislopin aloitettua oikeustoimet yhden kiellon kohde, BBC:n poliittinen toimittaja Andrew Marr, itse paljasti huhtikuussa estäneensä tiedon levittämisen salasuhteestaan.
Toimittaja Adam Macqueen valmistelee syksyksi lehden 50-vuotishistoriikkia. Hän laskee lehden ansioksi sen, että 1970-luvulla sisäministeri ja muutama vuosi sitten valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja joutuivat eroamaan. Hän listaa muita menestyksiä:
”Eye paljasti, että verovirasto oli sopinut omaisuuden myynnistä veroparatiisissa toimivalle yhtiölle, mikä oli
ai­ka uskomatonta. Paljastimme ensimmäisenä 1990-luvulla korkeat kuolinluvut Bristolin pediatrisessa sydänyksikössä, mistä nousi valtava skandaali.”
Private Eye saa viikoittain satoja lukijavinkkejä, joista jotkin ovat johtaneet isoihin juttuihin. Lehdessä uskotaan, että päätös olla panematta pääosaa sisällöstä verkkoon oli menestyksellinen.
”Ihmiset maksavat mielellään laatusisällöstä painettuna kurjalle paperille, jos he uskovat, ettei sitä saa muualta”, Adam Macqueen arvioi.