Kutsuvieras: Maallikko ja JSN:n tiukentunut linja

Tultuani Julkisen sanan neuvostoon 2009 kuvittelin itseni julkiseksi moralistiksi, mikä on perinteisesti ol­lut
länsimaissa älyköille sopi­va roo­li.
Moraaliopetuksia jakavia kantoja mediankin edustajat neuvostossa sietävät, kunhan ne ovat sopu­soinnussa Journalistin ohjei­den kanssa. Ohjeet toimituksissa kyllä tunnetaan, mutta oppimista niis­sä riittää.
Neuvosto on johdonmukaises­ti torjunut ehtymättömän piilomainonnan ja huomauttanut erityisesti verkkokeskusteluun levinneistä rasistisista ja muista solvauksista.
Tunnetaanko toimituksissa riittävästi vastuuta yleisöpalstojen sisällöstä ja harjoitetaanko jälkimoderointia tarpeeksi? Siihen kannustivat neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen (Helsingin Sanomat 5. 10. 2010) ja Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen (KSML 17. 1. 2011). Pasanen ehdotti kestosolvaajien hyllyttämistä, mihin nyt radikaalisti muuttuneessa poliittisessa kulttuurissa joudutaan varmaan entistä useammin turvautumaan, jos kohta myös ”huonon maun” puheenvuoroja on voitava esittää.
Lautakasajutussa neuvosto lähetti medialle ristiriitaisen viestin: vapauttavalla päätöksellä se ilmaisi, että totuudenmukaisuudesta ja kriittisyydestä voidaan kiistanalaisissa tapauksissa sittenkin tinkiä. Itse pidin selvänä (KSML 15. 12. 2009), että väitteet pitää todentaa ja tietolähteiden luotettavuus tarkistaa – tuttua historioitsijalle.
Nyttemmin on palattu ruotuun: neuvosto on antanut säännöllises­ti huomautuksia, jos jutuissa ei ole viitattu alkuperäislähteeseen, ei ole mainittu tiedon luojaa tai on laiminlyöty jonkin kiistan toisen osapuolen kuuleminen.
Loogista tiukentuneen linjan kanssa oli huomauttaa MOT:ia, kun se esitti katsojille virheellisen johtopäätöksen erään tutkijan tutkimukses­ta eikä korjannut sitä samassa ohjelmassa, vaan ohjelman nettisivuilla. Vaikeaa siis näyttää olevan pysyä totuudessa (varmuudessa?!), kunnioittaa toisten työtä ja tunnustaa oma virhe.
Langettavan sai MTV3:kin, kun se unohti kertoa hankkineensa tiedot Kari Tapion urasta kuolinuutiseensa Wikipediasta. Oikaisevien juttujen tekoon ei vain haluta tai jakseta ryhtyä.
Laaja sanan­vapaus pitää kuitenkin säilyttää: JSN käsit­ti Suojelupoliiisin instituutioksi, jonka on kestettävä ankaraakin kielteistä julkisuutta ilman, että sille syntyy oikeutta omaan kannanottoon.
Riepottelua on kestettävä yhtä lailla ryvettyneiden päättäjien kuin kunniallisten julkisuuden merkkihenkilöiden. Totuudessa pysyminen ja sensaatio eivät sulje toisiaan pois.