Vaietut aiheet

Eräs suomalainen sanomalehtitoimittaja kirjoitti hiljattain kolumnin, jossa hän peräänkuulutti suomalaisilta suvaitsevaisuutta maahanmuuttajia kohtaan.
Kolumni aiheutti kielteisen palautteen tulvan. Maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat nimettömät kirjoittajat hyökkäsivät joukolla toimittajaa vastaan Hommaforumilla ja muilla verkkosivuilla. Toimittajaa arvosteltiin rankasti ja hänen yksityisasioitaan levitettiin verkossa.
Toimittaja kertoo, ettei enää kirjoita maahanmuuttokriitikoita ärsyttävistä aiheista.
”Ei ole kivaa saada lokaa päälleen. Se loukkaa ja tuntuu pahalta, vaikka tietää, millainen joukko on taustalla. Alkoi pelottaa lastenikin puolesta – kirjoituksista kävi ilmi, että he tietävät, kuka olen ja ketkä ovat lapsiani.”

Suomalaiset toimittajat sensuroivat itseään ja joutuvat pomojensa sensuroimiksi, ilmenee lukuisten toimittajien Journalistille antamista haastatteluista. Toimittajat luopuvat aiheistaan ja näkökulmistaan sekä loiventavat kirjoituksiaan paitsi omasta tahdostaan myös esimiestensä määräyksestä.
Jutun julkaisun aiheuttamien, mahdollisten ikävien seurausten pelko on toimittajien mukaan yksi tekijä, joka aiheuttaa itsesensuuria. Eräs esimiestoimittaja kertoo sensuroineensa itseään työskennellessään kriisialueella, jossa eräällä avustusjärjestöllä oli sisäisiä riitoja.
”Jos olisin uutisoinut niistä, sillä olisi todennäköisesti ollut suuri merkitys jutun lukijoiden lahjoitusalttiuteen kyseiselle järjestölle, jonka kuitenkin arvelin tekevän hyvää työtä. En tiedä vieläkään, toiminko tilanteessa oikein.”
Kolmas toimittaja puolestaan kertoo, ettei hän halua tehdä kriittisiä juttuja islaminuskosta, koska hän ”ei halua suututtaa Suomen tai kansainvälistä muslimiyhteisöä”.
Käytännössä mikä tahansa aihe voi tulla sensuroiduksi, jos se on jollakin lailla tulenarka tai kiistelty. Toimittajat kertovat laittavansa varmistimen päälle tehdessään juttuja esimerkiksi perussuomalaisista, huumeista tai omaan työnantajaan liittyvistä kielteisistä asioista.

Sensuuria aiheuttavat myös toimittajien tarve suojella haastateltavaa ja halu pitää yllä hyviä suhteita lähteeseen. Eräs toimittaja on poistanut tarkastusvaiheessa jutusta haastateltavan pyynnöstä tämän antamia tietoja, koska niiden julkaisu olisi haastateltavan mukaan aiheuttanut hänelle ongelmia.
”Moni sensuroi itse omia juttujaan. Esimerkiksi kun jättää jutun tarkastettavaksi, sitä siivoaa, haastateltavan pyynnöstä. Jos lähde on tärkeä, pitää miettiä, onko valmis joustamaan, jotta saa haastattelun myös jatkossa”, toimittaja sanoo.
Toinen toimittaja puolestaan kertoo tuntevansa kohteensa vähän liiankin hyvin ja arvelee siksi kirjoittavansa kilttejä levyarvioita.
”Olen tehnyt arvioita pitkään, joten suurin osa artisteista, levypomoista ja tuottajista on vähintään moikkaustuttuja. Tietoisesti en ole jättänyt mitään sanomatta, mutta sitä saattaa tapahtua tiedostamatta. Kritiikistä tulee hampaatonta.”
Myös toimituksen johto voi vaatia toimittajia jättämään asioita kertomatta.
Eräs suomalainen tiedotusväline on varsinkin viime aikoina alkanut pelätä käräjöinti-innokkaita tahoja, ja pomot ovat ryhtyneet sensuroimaan tulenarkoja juttuja, kertoo välineessä työskentelevä toimittaja.
”Toimittajan selvittämiin faktoihin ei uskota, ja sellaiset kohdat jutusta, joista jutun kohde reklamoi, halutaan sensuroida vähän kuin varmuuden vuoksi. Ei auta, vaikka kuinka selität ja selvität tutkimuksiasi ja faktoja. Tämä on työn kannalta todella tuskastuttavaa.”
Toimittaja pelkää, että päätäntävaltaa juttujen sisällöstä luovutetaan pikkuhiljaa toimituksen ulkopuolelle.
”Kun ulkopuolella laajemmin huomataan, että juttuihin voi vaikuttaa uhkailemalla, se on menoa”, hän sanoo.
Erään toisen toimittajan mukaan hänen entisen työpaikkansa päätoimittajan suhtautuminen huumekirjoitteluun kiristyi huomattavasti, kun paikallisia koululaisia oli jäänyt kiinni huumeidenkäytöstä ja lehdessä julkaistiin juttu Hollannin liberaalista kannabislainsäädännöstä.
”Jutusta seurasi melkoinen palautteen vyöry, ja jopa kaupunginjohtaja lähetti paheksuvan sähköpostin moisen näkökulman julkaisusta. Sen jälkeen päätoimittaja sanoi, että ’me emme julkaise mitään myönteistä huumeisiin liittyen’. Minun mielestäni jutussa ei ollut mitään myönteistä, se vain kertoi, että asiat ovat toisessa maassa eri tavalla kuin Suomessa.”
Palkittu ja pitkän uran tehnyt toimittaja puolestaan kertoo joutuneensa luopumaan aiheistaan, näkökulmistaan ja käsittelytavoistaan esimiestensä vaatimuksesta.
”Pääsääntöisesti itsesensuuri ei ole lähtöisin itsestäni, vaan esimiesten puhutteluista, nuhteista ja uhkauksista”, toimittaja kertoo.
Hän on kokenut sensuurin erittäin vastenmielisenä ja kertoo pelänneensä pomojen palautetta vääränlaisesta kirjoittelusta.
”Olipa oma oikeudentunto ja näkemys journalistisesta etiikasta kuinka tiukka tahansa, ihminen ei halua jatkuvasti elää stressissä eikä sairastumatta pysty siihen, vaan antaa esimiesten vaatimuksille ainakin ajoittain periksi.”

Toimittajien omaehtoista itsesensuuria ja pomojen harjoittamaa sensurointia paljastui sekä suurista mediataloista että pienemmistä välineistä, pääkaupunkiseudulla ja maakunnissa. Siitä kertoivat sekä nuoret että kokeneet toimittajat.
Useille vastaajille itsesensuurista kertominen oli vaikeaa, eikä yksikään sensuurista kertonut halunnut esiintyä jutussa nimellään.
”Itsesensuurista puhuminen anonyyminäkin osoittautui odotettua vaikeammaksi ja kipeämmäksi”, sanoo eräs itseään sensuroinut toimittaja.
Suomessa tehdään kuitenkin myös sensuroimatonta journalismia. Monet haastatellut kertovat, etteivät ole koskaan sensuroineet itseään tai joutuneet tilanteeseen, jossa pomo olisi pyytänyt silottelemaan juttua.
Eräs näkyvän uran tehnyt toimittaja sanoo, ettei ole koskaan joutunut edes harkitsemaan tietojen sensurointia, kunhan tapahtumista on ollut riittävä näyttö.
”Oman talon kannalta kiusallisetkin uutiset on pantu julki päätoimittajan evästyksellä, jonka mukaan ’yhtään virhettä ei sitten saa olla’.”
Hänen mukaansa suuria uutisia yksikään media ei voi jättää julkaisematta, koska ne tulevat julki joka tapauksessa.
”Sensurointi olisi todella noloa itseään kunnioittavalle toimitukselle – ja söisi lopulta koko tiedotusvälineen bisnesideankin.”

Sensurointi johtaa journalismin uskottavuuden murenemiseen, sanoo Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen.
”Päätösvaltaa jutun sisällöstä ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Jos toimitaan toisin, syödään kyseisen välineen uskottavuutta ainakin niiden silmissä, jotka tietävät, mitä tapahtuu. Jos painostaja saa tahtonsa läpi ja kertoo siitä muille, sana leviää.”
Uimosen mukaan itseään sensuroivan toimittajan kannattaisi miettiä, onko hän oikealla alalla tai oikeissa tehtävissä. Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja on vastuussa yleisölle, jolla puolestaan on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
”Toimittajan oma tai toimituksen johdon itsesensuuri tarkoittaa sitä, että toimitus tinkii velvollisuuksistaan.”
Uimonen myös pohtii, ovatko juttua varten nimettöminä kokemuksistaan kertoneet toimittajat poikkeuksellisen herkkiä harjoittamaan itsesensuuria ja miettimään toimituksen johdon mahdollisia odotuksia juttujen sisällöstä.
”Voi kysyä, reagoivatko he liian herkästi toimituksen johdon kommentteihin. Jos toimittaja uskoo juttuunsa ja sen faktat pitävät, hänen kuuluu puolustaa juttuaan myös toimituksen sisällä, joskin lopullinen päätösvalta jää aina päätoimittajalle.”-
 

Päätoimittajakin tarvitsee omien esimiestensä tuen painostavissa tilanteissa, sanoo Etelä-Saimaan vastaava päätoimittaja Pekka Lakka.
Etelä-Saimaan toimitus joutui kovan painostuksen kohteeksi vuonna 2009, kun toimittaja Outi Salovaara penkoi Lappeenrannan kaupungin lentoliikennetukea ja siihen liittyviä epäselvyyksiä.
”Kaupungin luottamus- ja virkamiehet sanoivat, että jos Etelä-Saimaa kirjoittaa kriittisesti kaupungin asioista, kaupunki ilmoittelee lehdessä vähemmän. Kyseessä oli ainutlaatuinen ja ylivoimaisesti voimakkain painostusyritys kuusivuotisen maakuntalehtien päätoimittajanurani aikana”, Lakka sanoo.
Lappeenrannan kaupunki muun muassa ilmoitti, ettei Salovaara voisi kirjoittaa kaupungin asioista.
Lakka sanoi painostajille, että Etelä-Saimaan sisältöpäätökset tehdään toimituksessa.
”Uskon luotettavaan ja riippumattomaan journalismiin. Miten sitä voidaan tehdä, jos taivutaan painostuksen alla?” Tilanteessa oli Lakan mukaan erittäin tärkeää, että esimiehet kunnioittivat hänen päätöksiään.
”Kauhuskenaario olisi, että päätoimittaja pitäisi päänsä, mutta yläpuolella olisi horjuntaa. En ehkä olisi tässä, jos kokisin, että en saanut hyvää tukea esimiehiltäni.”

Itsesensuuri ei ole uusi ilmiö suomalaisessa journalismissa. Aiemmin vaikeita aiheita ovat olleet esimerkiksi ulkopolitiikka, suhteet korkeaan valtiojohtoon, doping ja Nokia, Risto Uimonen kertoo.
Toimituksissa pitäisi jatkuvasti käydä keskustelua toimitustyön pelisäännöistä, jotta toimittajat eivät kyyristele asiattomasti tai tietämättömyyttään, Uimonen sanoo.
”Toimittajilla on oikeus torjua kaikenlainen painostus, jolla yritetään rajoittaa tiedonvälitystä”, hän sanoo.

Vaikeat aiheet, top 5

• maahanmuutto
• perussuomalaiset
• kannabis ja muut huumeet
• haastateltavan suojelu
• uskonto

Myös nämä mainittiin: islam, toimittajan puoluejäsenyys, musiikkiarvostelut, julkkiksen huumerikostausta, omaan mediataloon liittyvät ikävät asiat, oman mediatalon yhteistyökumppanit, saatananpalvonta, EU, euro, vaalirahakohu, freelancetoimittajien kohtelu, Mauno Koivisto, avustusjärjestön riitely, pääkirjoitukset,
pedofilia, urheilijoiden töppäykset