Suoraa asiaa: Harvoin kerrottu arki

Kun kehitysmaista uutisoidaan, pääpaino on kovissa uutisissa. Uutistarjottimella on sotaa, vallankumouk-sia tai luonnonkatastrofeja. Ja aina syntyy jossakin kolkassa uusi katastrofi, jota lähdetään seuraamaan. Onnettomuusuutiset seuraavat toistaan, eikä kukaan muista eilisen sodan uhreja.
Media kertoo kolmannen maailman hädästä, mutta sulkee silmänsä ihmisten jokapäiväiseltä elämältä. Kun media seuraa muutaman päivän ajan katastrofia, uutiset ovat väistämättä pinnallisia ja tapahtumien kulkua raportoivia. Syvyyttä juttuun haetaan taustoilla ja parhaimmillaan myös hätää kärsivien pikahaastatteluilla.
Katastrofin uutisarvo katoaa, kun se muuttuu arki­päiväksi. Mutta ihmisten hätä ei katoa. Kun omaisuus ja omaiset on menetetty, edessä on raskas paluu arkeen. Tästä raskaudesta ja taistelusta ei juuri juttuja näy. Arki ei ole uutinen, mutta siinä voi olla aineksia draamaan. Osaavan toimittajan ajatuksella kuvaama arki kiinnostaa median kuluttajaa riippumatta siitä, kuinka kaukana tai lähellä jokapäiväisestä elämästään kertovat ihmiset ovat.
Harvalle mediatalolle tulee kuitenkaan mieleen lähettää toimittajiansa seuraamaan kehitysmaiden arkea. Eikä katastrofista selvinneiden ihmisten tavallisen elämän seuraaminen ole helppoa. Pikapiipahduksella vieraaseen kulttuurin ei voi synnyttää kovin syvällistä juttua. Silloin ideahaaviin tarttuu useimmiten se ilmeinen, ja haastateltavaksi valikoituu pahimmillaan lentokentältä hotelliin toimittajaa kuljettava taksikuski.
Hätää kärsivä ”kehitysmaalainen” on usein katulapsi tai kerjäläinen. Harvemmin näkee haastateltavana keskiluokkaista ihmistä, vaikka köyhissäkin maissa keskiluokka on hyvin laaja. Sodat ja luonnonkatastrofit osuvat kuitenkin yhtä lujaa köyhiin ja rikkaisiin. Ja kaikkiin siinä välillä.
Ihmisten tarpeet, toiveet ja haaveet ovat lopulta kutakuinkin samat kaikkialla maailmassa. Vanhemmat haluavat lapsilleen paremman elämän kuin heillä itsellään on ollut. Työn, toimeentulon, perheen ja parisuhteen ilot ja surut ovat tuttuja myös kehitysmaissa. Ihminen on hyvin samanlainen asuinpaikastaan ja kulttuuristaan riippumatta.
Kun kehitysmaiden tavallisten ihmisten tavallinen arki onnistumisineen ja ongelmineen tulee tutuksi, on entis­tä vaikeampaa olla välittämättä siitä, mitä maailmassa tapahtuu.
 

Ilkka Lehdonmäki
Kirjoittaja työskentelee
Maailman Kuvalehden päätoimittajana.