Kostea kisa kesureista

Gourmetkokkeja, grillijuhlia, musikaaleja ja risteilyjä. Lobbarit kilpailivat tänäkin vuonna kesätoimittajien huomiosta asialla ja illanvietoilla. Voiton veivät tutut suosikit.

Katri Porttinen, teksti
Miia Keski-Petäjä, kuvitus

Isot työmarkkinajärjestöt onnistuivat tänäkin kesänä houkuttelemaan eniten kesätoimittajia lobbaustilaisuuksiinsa. EK:n ja SAK:n kesätoimittajaristeilyt Helsingin edustalla ovat muodostuneet jo klassikoiksi, joille muiden tapahtumien on vaikea pärjätä.
EK:n piikkiin risteili tänä kesänä vajaat 20, SAK:n laivaan mahtui 29 kesätoimittajaa.
”Meillä ei ole ongelmia saada osallistujia. Vielä samana päivänä tuli kyselyitä, että pääseekö mukaan”, SAK:n viestintäpäällikkö Riitta Juntunen sanoo.
SAK:n konsepti on pysynyt samana vuosikausia: asiaa, keskustelua ja runsaat tarjoilut laivalla sekä jatkot ravintola Juttutuvassa.
”Kaikista kesätoimittajatapaamisista tässä oli kenties eniten sellainen ’vanhan ajan’ meininki, että juotetaan kesätoimittajat ja juodaan itse samaa tahtia”, kommentoi
tilaisuuteen osallistunut HS:n taloustoimituksen kesätoimittaja Matti Tyynysniemi, joka yritti virittää illan aikana väittelyä muun muassa eläkeiän nostosta.
”Mutta loppuillassa kun oltiin, siitä tuli itse asiassa melkoista huutamista puolin ja toisin. Tässä kohtaa ei varmaankaan suhteita luotu, pikemminkin päinvastoin.”

Kesätoimittajatilaisuudet
ovat tyypillisesti illanviettoja, joissa asiaosuus paketoidaan lyhyeksi ja tarjoilu ja vapaamuotoisempi ohjelma ovat pääosassa. Myös kutsut korostavat, että tarjolla on ”herkuttelua kesäillassa”, ”erinomaista ruo-kaa ja juomaa” ja tutustumista ”viinien maailmaan”.
Kun tarjolla on ilmaista ruokaa ja juomaa, niistä myös nautitaan. Joidenkin mielestä liikaa.
”Kyse ei ole pelkästään siitä, hoitaako järjestäjä homman tyylillä, vaan myös siitä, millä mentaliteetilla vieraat ovat paikalla. Alkoholiahan saa olla tarjolla vaikka laivalastillinen, mutta kysymys on, tuleeko sitä kaikkea juoda. Ilmiö tuskin on vieras niin sanottujen vanhempien toimittajienkaan tilaisuuksissa”, eräs kesätoimittaja kommentoi.
Paitsi ilmaisella viinalla houkutellaan kesureita myös ohjelmalla. Vaikka järjestäjät kieltävät, että käynnissä olisi kilpavarustelu, tänäkin vuonna tarjolla oli muun muassa kokkikoulu, grillijuhla, musikaali ja pokeri-iltoja – ja tarjosipa metsäyhtiö UPM kesätoimittajille Flow-festariliputkin. VR taas houkutteli kesätoimittajia Helsingin rautatieaseman kellotorniin, Helsingin Energia maanalaisiin valvomoihinsa.
Houkuttelu ei kuitenkaan aina onnistu: kesätoimittajat ovat kiireisiä ja tilaisuudet ovat usein ilta-aikaan. Työnantajat kuitenkin kannustavat kesureita osallistumaan ja verkostoitumaan, mutta tekemään sen omalla vapaa-ajallaan.

Jotkin järjestäjät joutuivatkin tänä kesänä perumaan tilaisuutensa osallistujakadon takia. Esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n perinteinen toimittajamatka Suomusjärvelle Kettulan tilalle jäi toteutumatta liian vähäisen kiinnostuksen takia. Sama kohtalo oli kokoomusnuorten illanvietolla Grand Casinolla Helsingissä.
”Toimittajilla ei välttämättä ole enää samanlaista kiinnostusta kiertää eri tilaisuuksissa, kun nykyään voi tutustua ihmisiin myös sosiaalisen median kautta. Kynnys lähteä mukaan tällaisiin tapahtumiin on noussut”, arvelee kokoomusnuorten viestintäpäällikkö Heikki Sivonen.
Kesätoimittajat itse pitävät tilaisuuksia kuitenkin nimenomaan mahdollisuutena tavata kollegoja ja potentiaalisia tulevia haastateltavia sekä saada hyödyllistä tietoa.