Rahasta puhuminen vaikeaa
 Kirjoittaja on Suomen Lehtikuvaajat ry:n puheenjohtaja |
Suomen Lehtikuvaajat järjesti jokin aika sitten jäsenistölleen kyselyn, jossa kartoitettiin kuvaajien hinnoitteluperiaatteita. Haitari korkeimman ja matalimman päivälaskutuksen välillä oli noin kaksikymmenkertainen. Edullisimman palkkion mukaan laskettuna valokuvaaja pääsee suomalaisen palkansaajan vuosikeskiansioihin 600 kuvauspäivällä.
Ymmärrän hyvin sen, että alallamme ihminen saattaa päätyä myymään ammattitaitoaan alle minkäänlaisen perusteltavissa olevan tulotason. Nuori ja usein liki vastentahtoinen yrittäjä on neuvotteluvastustaja, jolle vastapuolen neuvottelijan on helppo nuotittaa sopimustekstejä, joita olemme joutuneet viime aikoina näkemään ja allekirjoittamaan.
Kysyntä ja tarjonta luovat työmarkkinoille omat erityisehtonsa, mutta mielestäni suurin ongelma alallamme liittyy tekemisen ja yritystoiminnan väliseen suhteeseen. Raha on ollut aina tunnetusti arka aihe taide- ja kulttuurialan oppilaitoksissa. Niistä valmistuu suuri osa maamme ammattivalokuvaajista, joiden ammatinharjoittaminen on entistä enemmän business to business -lainalaisuuksien alaista yritystoimintaa.
Sanoma Newsin freelancereiden sopimusehtoja koskevan Markkinaoikeuden tuomion jälkeen rahasta puhumisen problematiikka on korostunut. Freelancereiden etujärjestöjä pelotellaan oikeustoimilla, mikäli nämä pyrkivät järjestelmällisesti ohjeistamaan jäseniään työn hinnoittelussa. Etujärjestöjen hinnoitteluoppaat voidaan tulkita kartellilainsäädännön vastaisina, eikä niitä näin ollen haluta eikä uskalleta julkaista.
Samalla kartellilainsäädännöllä kielletään freelancereilta myös järjestäytymis- ja lakko-oikeudet. Muuttamalla lakia siten, että freelancerit rinnastettaisiin työsuhteisiksi, saataisiin alalle edes jonkinlainen lainsäädännöllinen perusturva, jonka avuin voisimme toimia ja neuvotella järjestäytyneemmin.
On karu tosiasia, että pelottavan moni on herännyt yrittäjyyteensä vasta viime freelance-avustajasopimusten yhteydessä. Moni on jättäytynyt yhden asiakkaan varaan varmana siitä, että vuosikausia kestäneet toimeksiannot jatkuvat ilman ongelmia. Suurimmalla osalla ne jatkuisivat, jos se olisi kiinni vanhoista kontakteista toimitukseen.
Lehtitalojen toimintakultturi muuttuu jatkossa vieläkin kovemmaksi. Me tekijät selviämme talou-dellisesti vain, kun opimme puhumaan ostajien kanssa rahasta ja bisneksestä bisneksenä.
