Tulevaisuus tulee – oletko valmis?

Robottien nousu. Janne Kaijärven visioissa automaattinen uutisnenä eli tietokone kerää automaattisesti taustatiedot vaikka kolariuutisesta. ”Se kaivaa julkisista tietokannoista tapahtumapaikan, selvittää, paljonko siellä oli liikennettä ja millainen oli sää sekä etsii Flickristä kuvia ja YouTubesta videoita onnettomuudesta.”

Kuvittele kahdeksan tunnin työvuoro.
Seuraat koko päivän nettikeskustelijoiden kommentointia, tutkit ja arvotat toimituksen sähköpostiin lähetettyjä vinkkejä kadulle kaatuneesta moottoripyörästä ja puuhun kiivenneestä kissasta, tihrustat epätarkkoja kännykkäkuvia, katselet kotivideoita ja käsittelet loputonta materiaalivirtaa uudestaan ja uudestaan kaikkiin mahdollisiin kanaviin.
Toimituskokoukset on lakkautettu muutama vuosi sitten, koska materiaalia tulee lukijoilta jatkuvalla syötöllä. Toimittajia on puolet vähemmän kuin vanhoina hyvinä aikoina 2011, koska suuriin toimituksiin ei ole varaa.
Tätä – moderointia – on toimittajan työ kymmenen vuoden kuluttua, jos Sanoma Kaupunkilehtien päätoimittajan Janne Kaijärven ennustukset toteutuvat.
”Tulevaisuudessa moderointi on toimituksen ydin, jota ei voi ulkoistaa. Moderoija on toimituksen pulssi, hän on kiinni siinä, mitä ihmiset sanovat. Kymmenen vuoden kuluttua merkittävä osa toimittajista tulee tekemään sisältöjä yhdessä lukijoiden kanssa”, Kaijärvi sanoo.
Kaijärven visiossa suomalainen journalismi ja toimittajan työ mullistuvat nyt ja tulevina vuosina pysyvästi. Syy on se, että mediataloilla ei enää koskaan tule olemaan yhtä paljon rahaa kuin nyt. Sanomalehdet kuihtuvat, koska levikit laskevat ja ilmoittajat hakeutuvat muihin kanaviin. Tiedotusvälineiden tulovirtaa näivettävät keksinnöt, jotka on tehty media-alan ulkopuolella. Verkkopalvelut MySpace, Facebook, Twitter, YouTube ja Google murentavat tiedon keräämisen ja jakamisen arvoketjun, jota tiedotusvälineet ovat aiemmin yksin hallinneet.
Myönteisimpienkin odotusten mukaan Suomen aikakauslehdet tekevät nykyisenlaista liikevaihtoa. Verkossa uutiset kopioidaan ja kierrätetään niin monta kertaa, että niiden kaupallinen arvo haihtuu.
Kovaa vauhtia kehittyvä viestintäteknologia edellyttää toimittajilta jatkuvasti uusien ilmaisumuotojen opettelua, ja tablettien sekä äly-puhelinten seuraajat luovat kuluttajille uusia tarpeita.
”Nyt ihmiset sekä tuottavat että jakavat tietoa itse verkossa, eivätkä tiedotusvälineet enää hallitse arvoketjua. Tämä on toimittajien ammattikunnan kannalta olennaisin muutos. Emme voi enää peruuttaa tästä.”

Perinteinen suomalainen media on Kaijärven mielestä epäonnistunut, koska se ei ole suostunut näkemään mullistuksen laajuutta tai ymmärtämään uuden median filosofiaa: tulevaisuuden tiedonvälityksen on oltava helppoa, nopeaa ja halpaa. Uutisten lisäksi on tuotettava sisältöä, viihdettä ja palveluita.
Muuten yleisö kyllästyy, ottaa lompakkonsa ja häipyy ilmaissisältöjen pariin. Eikä koskaan enää palaa.
”Facebookissa kasvaa kokonainen uusi sukupolvi. He eivät ole siellä toimittajien kirjoitta-mien juttujen takia, vaan ystäviensä jakamien tietojen takia.”
Tulevaisuudessa varsinkin kaupallisten viestinten on pantava vihdoin toimeksi. Tai koko media lakkaa olemasta, Kaijärvi uhkaa. Tiedotusvälineiden on nopeasti käännettävä edukseen yleisön halu tuottaa materiaalia ja antaa sitä ilmaiseksi viestinten käyttöön.
”Tämä ei ole harha-askel, jolta voi palata. Media muuttuu pysyvästi. Kehitys ei ole lineaarista, vaan eksponentiaalisesti kiihtyvää.”
Ja tähän Kaijärvellä on ratkaisu: tulevaisuuden halpatoimitus, jossa moderoija, pari päivystävää toimittajaa ja muutama uutispäällikkö käsittelevät ilmaisten yleisöavustajien tuottaman sisällön ja lapioivat sen takaisin yleisölle.
Pelottavaa.
Pakko kai muitakin tulevaisuuden visioita on olla. Leikitään, että tulevaisuutta voi ennustaa ja kysytään, millaisena muut suomalaiset alan asiantuntijat näkevät journalismin ja suomalaisen mediakentän vuonna 2021.

Journalistisia innovaatioita työkseen tutkiva Helsingin Sanomain säätiön yliasiamies Heleena Savela suhtautuu epäilevästi visioon moderaattorivetoisesta journalismista.
”Toimittaja ei ole mikään robotti, jonka pitää tuottaa nopeasti sisältöä verkkoon”, Savela sanoo. ”Toimittajan tehtävä on tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, valvoa päätöksentekijöitä ja kertoa siitä, mikä on tärkeää, oleellista ja totta, eikä julkaista nopeasti lukijoiden kännykkäkuvia – myöskään tulevaisuudessa.”
Media toki muuttuu kiihtyvällä vauhdilla paljolti syistä, joita Kaijärvi esittää, ja mediatalojen sekä toimittajien on ilman muuta mukauduttava muutokseen, sen Savela myöntää.
Mutta liika on liikaa yleisönkin kosiskelussa.
”Jos media mielistelee yleisöä, sen tulevaisuus on synkkä. Mielistelyn myötä luovumme siitä, mikä mediassa on arvokkainta: yhteiskunnallisesti merkittävistä tosiasioista kertominen.”
Tulevaisuuden voittajat eivät löydy nopeuden perusteella. Voittajat ovat niitä, joiden viesteihin yleisö uskoo ja joiden viestejä se pitää relevantteina.
Jos kaupallisten viestinten rahat loppuvat, laadukasta ja merkityksellistä journalismia voivat tulevaisuudessa rahoittaa yksityiset säätiöt sekä erilaiset kulttuuri- ja taiderahastot.
”Ne voivat maksaa syvällisiä juttuja tai juttusarjoja, esimerkiksi Afrikan nälänhädästä tai Itämeren tilasta.”

Lisää palvelua. Bonnierin Marjaana Toiminen ennustaa, että aikakauslehdet ovat tulevaisuudessa vain osa lehtibrändin ympärille rakennettua palvelukonseptia.

Talouselämän toimituspäällikkö ja vanhanaikaiseksi toimittajaksi itseään kutsuva Olli Ainola uskoo, että yleisö kyllä ostaa laadukasta, ammattitoimittajien tuottamaa journalismia ja hyviä tarinoita vielä seuraavallakin vuosikymmenellä.
Leikkaa ja liimaa -jutut, ajanviete tai virikkeet eivät riitä. Jutut on tehtävä niin kuin kultaseppä tekee Fabergén munaa: käsityönä, paneutuen ja ajan kanssa.
”Urheilusaavutukset, kansakunnan kohtalon kysymykset, kysymykset oikeasta ja väärästä, siitä mihin tätä maata olisi vietävä. Ne ovat tarinoita, jotka koskettavat ja yhdistävät kansaa tulevaisuudessakin.”
Myös Ainola uskoo, että vielä vuonna 2021 ilmaispalveluissa seikkaileva yleisö kääntyy tosipaikan tullen luotettaviksi havaitsemiensa tiedotusvälineiden puoleen.
”Mitä koskettavampi ja vakavampi uutinen on kyseessä, sitä varmemmin ihmiset tukeutuvat tuttuihin brändeihin, luotettaviin merkkitoimittajiin ja merkkimedioihin, eivätkä yleisön tuottamiin, moderoituihin sisältöihin.”
Myös Ainola on Kaijärven kanssa samaa mieltä siitä, että media käy läpi voimakasta evoluutiota, ja sen vuoksi journalismin tekemisen tapojen on uudistuttava.
”Valitettavasti kustannus- ja mediayhtiöiden suurin tarmo menee nyt taloudellisen muutoksen hallintaan ja journalistiset kysymykset ovat jääneet marginaaliin.”
Parhaiten mediatalot vastaisivat haasteisiin kehittelemällä uusia journalistisia ilmaisumuotoja ja investoimalla tutkimukseen ja kehitykseen.
”Voi olla, että jotkut tekevät vääriä valintoja ja menettävät kaiken. Mutta jos pelkää riskejä, sitä varmemmin pelin häviää.”

Myös aikakauslehtimaailmassa myllertää. Kesäkuussa julkaistun tulevaisuusanalyysin mukaan parhaassakin tapauksessa Suomen aikakauslehtibisnes pysyy tulevina vuosina ennallaan, pahimmillaan ala  näivettyy jopa 40 prosenttia.
Sen vuoksi monet aikakauslehtibrändit kehittävät nyt vimmatusti uusia tulonlähteitä, kertoo Bonnier Publicationsin toimitusjohtaja Marjaana Toiminen. Kuten Ainola, myös Toiminen uskoo brändiin.
”Ala kuihtuu. Tulevaisuudessa pärjäävät ne, joilla on vahva brändi ja useita tulonlähteitä.”
Aiemmin aikakauslehtibisneksen ytimessä on ollut lehti, jonka oheen on ehkä tuotettu erilaisia palveluja ja tapahtumia, kuten kauneusmessuja tai shoppailuapplikaatioita. Kymmenen vuoden kuluttua aikakauslehti on vain yksi monista tuotteista, joita suuren brändin alla kaupitellaan.
Pisimmälle tämä ajattelu on viety Bonnierilla Ruotsissa, jossa naistenlehti Allt Om Matin brändin alla myydään tablettilehteä, ruokakursseja, messuja, tapahtumia, ruokamatkoja, cd-levyjä, resepti-dvd-levyjä, viinioppaita, kirjasarjoja sekä tuotetaan yhteistyösivuja muiden lehtien ruokasivujen kanssa.
Toiminen kertoo kehittävänsä innokkaasti Suomeen jo lähitulevaisuudessa uusia palvelukonsep-
teja, joiden tuloilla kustantaja voi paikata muun muassa tilattavien lehtien arvonlisäveron takia mahdollisesti väheneviä tilaustuloja.
”Tärkein kysymys on, miten brändi voi lukijaa hyödyttää, palvella, ilahduttaa ja viihdyttää – muutenkin, kuin vain lehdellä”, Toiminen sanoo.
Tulevaisuuden aikakauslehden toimittajalta vaaditaan laajempaa osaamista kuin nykyään.
”Toimittajien pitää olla nykyistä kiinnostuneempia uusista teknologioista, moniosaavampia ja kunnianhimoisempia. He tarvitsevat monipuolisempia taitoja miettiä, mitkä aiheet, lähestymistavat ja konseptit sopivat millekin medialle, nettiin, lehteen, mobiiliin, tabletteihin. Mutta monikanavaisuus ei saa muuttua monisähläämiseksi.”

Yhdysvalloissa myytti kansalaisten tuottamasta sisällöstä journalismin pelastajana ja tulevaisuuden tekijänä on ehditty jo romuttaa, kertoo Pekka Pekkala. Hän tutkii USC Annenbergin yliopistossa Yhdysvalloissa pieniä aloittelevia media-alan
yrityksiä ja on aiemmin kehittänyt Helsingin Sanomien verkkouutisointia.
”Eräs amerikkalainen hyperpaikallisten uutissivustojen tutkimus paljasti hiljattain, että niin sanotut community contributorit eivät pysty tuottamaan tasalaatuista ja luotettavaa materiaalia tiedotusvälineiden tarpeisiin”, Pekkala sanoo.
Raportista ilmeni, että on kovan työn takana saada ei-ammattimaiset kirjoittajat tuottamaan yhtään mitään.
”Sitä paitsi ihmisen on osattava kirjoittaa, jotta hän voi tuottaa sellaista laadukasta sisältöä, jota muut haluavat lukea.”
Yhdysvalloissa ihmiset ovat valmiita maksamaan pienten 1–3 hengen firmojen erikoistuneesta ja hyvin tuotetusta sisällöstä, jota jaetaan ja myydään verkossa. Pekkala uskookin, että 2021 mediataloja on Suomessa nykyistä vähemmän, mutta itsenäisiä toimittajia ja mediayrittäjiä on huomattavasti enemmän kuin nykyään.
”Tulevaisuuden itsenäiset yrittäjätoimittajat erikoistuvat tietyille aloille, esimerkiksi teknologiaan. Heillä on asiantuntijarooli, jota he käyttävät muuhunkin kuin juttujen tekoon.”
Erikoistuneet toimittajat bloggaavat ja tekevät konsulttityötä. Journalismista tulee keino mainostaa itseään tai kiva harrastus konsultin työn oheen.
Toimitukset ovat kymmenen vuoden kuluttua muuttuneet tuotantohalleiksi ja työtehtävät kurjistuneet.
”Yhä suurempi osa työstä on muiden juttujen kääntämistä ja käsittelyä. Tehtävät ovat epämiellyttävämpiä kuin nykyään – ainakin niille toimittajille, jotka arvostavat oman luomista.”
Nuoren toimittajan ei silti tarvitse luopua idealismistaan.
”Maailmaa voi tulevaisuudessakin parantaa toimittajana. Mutta sen voi tehdä muuallakin kuin Ylellä tai Hesarissa”, Pekkala uskoo.

Pahin kymmenen vuoden päässä häämöttävä kauhukuva on, ettei kaupallinen media ole vieläkään keksinyt toimivaa ansaintalogiikkaa, joten se tuottaa ja kierrättää roskaa halvalla. Silloin laadukasta journalismia pystyy tekemään vain julkinen palvelu – siis Yleisradio.
Yle Internetin palvelupäällikön Kari Haakanan mukaan tulevaisuuden journalismin laatu riippuu täysin rahoituksesta.
”Julkisin varoin voidaan tehdä sellaista sisältöä, jota kaupallinen media ei voi tehdä. Ja sellaisista aiheista, jotka eivät kiinnosta kaupallista mediaa”, Haakana sanoo.
Yleisön ottaminen mukaan journalismin tuotantoon voidaan Haakanan mielestä tehdä myös laadukkaasti. Moderointi on tulevaisuudessa vain yksi journalismin laji ja työtapa.
”Kymmenen vuoden kuluttua on muitakin keinoja, joilla yleisöä voi osallistaa ja samalla hyödyntää journalistisessa tuotantoprosessissa. Esimerkiksi joukkoistaminen ja datajournalismi tulevat entisestään kehittymään.”
Mutta entäs se journalismia kuluttava yleisö, jonka huomiosta ja rahoista tässä niin verisesti taistellaan? Tietääkö kukaan todella, mitä se oikein haluaa?
Tuoreimman Suomessa tehdyn yleisötutkimuksen perusteella yleisön unelmien media on luotettava, puolueeton, asiantunteva, kriittinen ja laadukas. Uhkakuvina taas ovat median kaupallistuminen ja viihteellistyminen, ilmenee kesäkuussa julkaistusta Aikakausmedian, Sanomalehtien liiton ja Itellan tutkimuksesta.
Niin, Janne Kaijärvi, siinäs kuulit. Miten tulevaisuuden moderoijatoimittaja vastaa yleisön unelmaan?
Kaijärvi suhtautuu tutkimukseen kriittisesti. Ihmiset kertovat usein kuluttavansa mediaa eri tavoin kuin todellisuudessa tekevät. Tutkijalle moni kertoo lukevansa pääasiassa politiikan uutisia, mutta verkkouutissivujen luetuimpien juttujen kärjessä on silti kumman usein seksiaiheita.
”Digitaalinen maailma on siinä mielessä lahjomaton, että saamme käyttöömme tarkan datan siitä, mitkä uutiset todellisuudessa lukijoita kiinnostavat ja mitkä eivät”, Kaijärvi sanoo.
Hän ei näe yleisön unelman olevan ristiriidassa moderaattorijournalismin idean kanssa. Laadukasta, asiantuntevaa, kriittistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää sisältöä syntyy toki myös silloin, kun lukija on mukana sisällöntuotannossa.
”Uskon, että yleisön voimakas osallistuminen sisällöntuotantoon itse asiassa tukee sen oman unelman toteutumista”, Kaijärvi sanoo.

Parhaimmillaan tulevaisuuden journalismi voisi Kaijärven visioissa toimia konkreettisia tuloksia tuottavana yleisön vaikutuskanavana ja yhteiskunnallisen kehityksen moottorina.
”Jos ihminen huomaa, että kotikadulla puu on kaatumassa, hän ottaa siitä kuvan ja lähettää toimitukseen, joka tekee aiheesta jutun. Samalla tieto rekisteröityisi myös kaupungin tietoverkkoon ja kaupungin työntekijä tulisi nopeasti kaatamaan puun. Mahdollisuudet ovat rajattomat.”
Mutta silti. Tulevaisuus ahdistaa. Kaijärvi ymmärtää tuskan, koska hän on itsekin pitkän uran tehneenä toimittajana joutunut tappelemaan päästäkseen vastarinnastaan.
”Emme voi itse määrittää, miten media muuttuu, ja tämä on ihan hiton ikävä hetki toimittamisen historiassa. Siinä ei ole mitään väärää eikä pahaa, että tuntuu vaikealta.”
Lopuksi Kaijärvi yrittää vielä lohduttaa. Kuulemma kaikista meistä ei tule moderaattoreita.
”Jatkossakin on ilkkamalmbergejä ja nickdavieseja. Mutta ei kovin montaa.”