Freelancereiden inflaatio

Kirjoittaja on Kirjasto-lehden päätoimittaja.

Paljon on muuttunut niiden 15 vuoden aikana, jotka olen alalla ollut.
Ennen ongelmana oli nuorten (nais)toimittajien pätkätyöläisyys, nykyään ei ole edes pätkiä tarjolla. Nyt puhutaan yrittäjämäisestä työstä, vaikka oikeasti tarkoitetaan halpatyövoimaa.
Palkkiotaso on laskenut toimittajien ylitarjonnan myötä, ja vapaan tekijän voi olla vaikea päästä edes kohtuullisiin tuloihin. Freet kertovat, että heitä myös painostetaan: kielletään tekemästä muille yhteistyön loppumisen uhalla.
Ennenkin isot talot tyrkkäsivät vakituisen avustajansa eteen paperin, joka luovuttaa kaikki tutut ja tuntemattomat oikeudet toimeksiantajalle. Sitä ei ollut pakko allekirjoittaa. Nyt painostetaan allekirjoittamaan sopimuksia, joissa luovutaan kaikista oikeuksista, ja lisäksi tekijälle sälytetään juridinen vastuu. Vapaan tekijän töitä voi sitten levittää korvauksetta konsernin eri julkaisujen käyttöön ja konsernien väliseen juttuvaihtoon.
Vapaus on näin siirtynyt toimeksiantajalle.
Ennen saattoi sanoa, että vapaus on valintakysymys. Nykyään se ei ole. Kun katsoo tämänkin lehden työpaikkailmoituksia, siellä haetaan useammin esimiehiä ja harvemmin vakituisia toimittajia. Ne ”onnelliset” jotka saavat vakityön, saavat lopulta myös vatsahaavan, sydänkohtauksen tai burnoutin, koska kollegat on jo pakotettu vapaiksi yrittäjiksi.
Yhdeksän prosentin alv-korotus oli isoille mediataloille mahtava joululahja. Nyt päästään hyvällä syyllä kerralla eroon turhasta lastista: kaikki vaan pihalle ja halpatyövoimaksi!
Asiaan on ilmeisesti mahdotonta puuttua; voittoa tuottavat talot voivat irtisanoa väkeä surutta. Yhä useampi vapaa yrittäjä tai töissään uupunut vakituinen syö unilääkkeitä, masentuu ja joutuu lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle.
Onko kukaan tutkinut sitä, kuinka paljon kustannuksia tämä ruton lailla leviävä ”yrittäjämäinen työ” lopulta aiheuttaa yhteiskunnalle? Ainakin pitäisi.