Mediakauhua eduskunnassa

Markku Lappalainen

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) piti 22. marraskuuta eduskunnassa puheen, joka nousi hetkessä otsikoihin. Hänen polveileva mietintänsä sisälsi harvinaisen paljon silkkaa puppua.
Sasin kanta käsiteltyyn asiaan – lehtitilausten arvonlisäveroon, joka istunnossa päätettiin ottaa käyttöön – oli ennakkoon tiedossa. Sasi on koko sopan pääkokki, vaikka hän ilmoittikin puheessaan, että alkuperäinen ajatus on lainattu Aamulehden kakkospäätoimittajalta Jorma Pokkiselta.
Sasin sanainen arkku aukesi ehkä hieman hallitsemattomasti. Vanhemman valtiomiehen suusta loikkasi sammakko toisensa jälkeen, ja puheen pääosaan nousi kansanedustajan ja median kitkainen suhde, josta alkoi kehkeytyä uusia perusteluja alv-asialle.
Aiemmin pelkkänä taloudellisena kysymyksenä, veroasiana, markkinoitu alv muovautui Sasin puheessa viestintäpoliittiseksi kannanotoksi. Hän arvioi lehtien laatua ja toimittajien ammattitaitoa. Hän rinnasti estottomasti fiktion ja todellisuuden: Moska-lehden ja Helsingin Sanomat. Hän myös vähätteli maakunnallisten, alueellisten ja paikallisten lehtien merkitystä toteamalla, että mitä pienempi lehti, sitä pienempi vaikutus sillä on demokraattiseen järjestelmään.
Sasin toiminta ilmentää viime Journalistissa (20/2011) laajasti käsiteltyä kansanedustajien ja toimittajien kitkaa. Keskinäinen karheus alkaa näemmä jo vaikuttaa myös päätöksiin. Sasia selvästi närästää, että media ei suostu tanssimaan politiikkojen tahdissa.
On huolestuttavaa, että poliitikko ei ymmärrä demokratian ja journalismin keskinäisen riippuvuuden perusluonnetta: molemmat tarvitsevat toisiaan. Molemmat jopa palvelevat samaa yleisöä, vaikka tehtävät ovat erilaiset. Toimittajat välittävät tietoa kansalaisille, jotka voivat muun muassa sen avulla arvioida demokratian toimivuutta ja poliitikkojen toimintaa.
Poliitikkojen mediakauhun aste mitataan pian myös toisessa Kataisen hallituksen viestintäpoliittisessa painetestissä: Yleisradion rahoitusratkaisussa. On malli mikä tahansa, journalismin riippumattomuus on taattava.