Melkein eläkkeellä

Pakko kertoa tarinoita. Heljä Tuoriniemi ei eläkkeelläkään pääse irti tarinoista, jotka pitää saada kerrotuksi.

Kaikkia senioreiden aktiivisuus ei ilahduta, mutta siihen on syytä sopeutua. Eläkeläisten työpanos todennäköisesti vain kasvaa lähivuosina. Oululainen Heljä Tuoriniemi joutui huomaamaan kaksi vuotta sitten, ettei eläkkeelle jääminen olekaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Vaikka hän jätti työpaikkansa Vivassa, tarinat eivät jättäneet häntä.
Ei Seuran entinen pitkäaikainen Pohjois-Suomen toimittaja kyennyt yhtäkkiä elämään maailmassa niin kuin tavalliset ihmiset, ilman että ohi virtaavasta arjesta tarttui mieleen juttuaiheita. Puolen metrin pino lehtileikkeitäkin odotti vielä työhuoneessa läpikäymistä.
”Ei vain osaa jättäytyä kokonaan pois. Aina törmää tarinoihin, jotka pitää saada kerrotuksi.”
Niitä tarinoita Tuoriniemi kirjoittaa edelleen entiselle työnantajalleen Vivalle.

Juuri tällaisten tuoriniemien takia moni nuori toimittaja on tuntenut viime aikoina itsensä huijatuksi. Suuret ikäluokat pitivät kovaa meteliä siitä, miten he eläkkeelle jäädessään tekevät tilaa nuoremmille, mutta kuinka kävikään? Yksi turisee yhä radiossa, toisesta näyttää tulleen kolumnisti, kolmas kirjoittaa kritiikkejä entiseen tahtiin. Kaiken lisäksi näihin huolestuttavan vireisiin eläkeläisfreelancereihin tuntuu törmäävän aina vain useammin.
Journalistiliitolla ei ole tarkkaat tietoa, onko eläkkeellä työskentely todella lisääntynyt. Selvitystä asiasta ei ole tehty.
Vain se tiedetään, että sekä eläkkeellä olevien toimittajien määrä että vanhuuseläkkeen aikana työskentely koko väestön tasolla ovat lisääntyneet. Kun vuonna 2005 Journalistiliiton jäsenistä 15 prosenttia oli eläkeläisiä, nyt osuus on viidennes.
Vuoden 2007 lopussa 63–70-vuotiaista seitsemän prosenttia teki töitä ja oli vanhuuseläkkeellä samaan aikaan. Osa-aikaeläkeläisiä tai yhä kokopäiväisesti työelämässä olevia oli ikäryhmästä 17 prosenttia.
Toimittajien keskuudessa vanhuuseläkkeellä tehty työ on todennäköisesti muuta väestöä yleisempää, koska työn määrää on helppo säädellä ja koska monelle journalismi on elämäntapa. Koko väestöä koskevissa tutkimuksissa työn sisältö on eniten mainittu syy jatkaa työntekoa vanhuuseläkkeellä.
Koulutusasiamies Jarmo Häkkinen Journalistiliitosta arvelee, että eläkkeellä tartutaan usein vähän erilaisiin hommiin kuin mitä töissä ollessa tehtiin.
”On kirjahankkeita tai autetaan sukulaista kirjallisissa hankkeissa. Editoidaan.”
Joskus kyse on enemmän intohimosta johonkin tiettyyn asiaan kuin juttujen tekoon sinänsä. Helsingin Sanomien taloustoimituksessa työskennellyt Jyri Raivio alkoi kirjoittaa Suomen Kuvalehteen ilmailusta, kun jäi eläkkeelle 2009 lopussa. Raivio työskenteli Ilmailu-lehden päätoimittajana lähes 15 vuotta ennen työuraansa Helsingin Sanomissa.

Aina ei ole kyse siitä, että toimittaja ei halua päästää irti töistä. Myös toimitukset pitävät kiinni toimittajista. Ylellä ulkomaantoimittajana ja neljä työsuhteensa viimeistä vuotta erikoistoimittajana työskennellyt Hannu Reime tekee entiselle työnantajalleen yhä kolumneja joka neljäs viikko ja silloin tällöin muutakin.
”Ehkä Yle haluaa pitää kiinni tutuista radio-äänistä. En ole sitä niin ajatellut.”
Muutkin työt ovat tulleet useimmiten sitä kautta, että on pyydetty. Reime on kirjoittanut muun muassa Ytimeen ja Kansan Uutisiin.
Jarmo Häkkinen arvelee, että taantumakin on saattanut vaikuttaa senioreiden työntekoon. Työpaikasta pakolla tai eläkepaketin kanssa lähteneissä oli erityisen paljon yli 55-vuotiaita. Monella heistä on vielä työhaluja jäljellä.
Irtisanotuilla ja myös loppuun asti töitä tehneillä voi olla taloudellisia syitä tehdä töitä.
”Eivät kaikkien eläkkeet niin kovin suuria ole. On myös freelancereita, jotka eivät ole hoitaneet eläkemaksujaan”, Häkkinen sanoo.
HSY:n senioreiden klubimestari Annakati Mattila sanoo tuntevansa useita toimittajia, jotka eläkkeelle jäätyään ovat alkaneet rahan takia tehdä muita kuin journalistisia töitä.
”Jos esimerkiksi työurassa on ollut katkoja, ei eläke niin suuri ole, että sillä hirveästi juhlisi.”
Työnteko ei vaikuta vanhuuseläkkeen määrään. Eläkeläisellä on myös mahdollisuus, mutta ei pakkoa ottaa yrittäjän eläkevakuutus. Sen maksut kerryttävät eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa 68-vuotiaaksi.

Syksyllä 2009 Journalistissa julkaistiin kaksi mielipidekirjoitusta, joissa oltiin huolissaan eläkeläisten työnteon vaikutuksista muiden freelancereiden toimeentuloon. Senioreiden pelättiin myyvän juttuja liian halvalla, koska heidän ei tarvitse elättää niillä itseään.
Kirjoitukset synnyttivät freelancereiden verkkokeskustelupalstalle pitkän viestiketjun, jossa hintojen polkemisesta syytettiin myös muita vakituisen toimeentulon varassa eläviä sekä freelancereita, jotka laistavat YEL-maksuista.
Annakati Mattila ei hyväksy työn tekemistä halvemmalla eläkkeellä. Hän kuitenkin huomauttaa, että jos hintoja poljetaan, syy voi olla myös toimeksiantajissa.
”Ostaja voi ajatella, ettei tarvitse niin paljoa maksaa, koska tekijä saa säännöllisesti tuloja muualta.”
Tuoriniemi arvelee, että ammattiylpeys estää myymästä omaa työtä alihintaan. Häntä on palkkioita enemmän pohdituttanut oma paikka työelämässä.
”Kukaan ei ole tullut kysymään, miksi kirjoittaa, vaikka alalla on nuoria ilman töitä, mutta itse olen sitä miettinyt.”
Edesmennyt Erkki Toivanen vastasi Journalistin mielipidekirjoituksiin vastineella, jossa hän viittasi anglosaksisiin maihin. Niissä moni toimittaja on jatkanut töitä vielä kahdeksankymppisenä. Jos eläkeläistoimittajien osallistuminen työelämään muuttuisi ei-toivotuksi ja vähenisi, Toivasen mielestä se olisi johtanut sisältöjen köyhtymiseen.
Mattila näkee, että eläkeläistoimittajien työstä hyötyvät median kuluttajien lisäksi toimeksiantajat.
”Se on yleensä taattua työtä. Kyllä pitkä elämänkokemus meinaa jotakin jutunteossa.”