Journalistiliiton valtuuston kevätkokous 24.-25.5.2012

TEKIJÄNOIKEUSSTRATEGIA

Strategian esitteli Anna-Liisa Haavikko: "Edelliseen strategiaan verrattuna olemme haluneet korostaa, että kun aineistoa käytetään, se ei saa loukata haastateltavaa ja kuvattavaa. Tekijänoikeusasioissa yhteistyö muiden järejstöjen kanssa on välttämätöntä ja kun näistä asioista ryhdytään neuvottelemaan, Journalistiliiton on oltava osa sitä neuvottelukoneistoa. Yksin emme ole mitään."

Lauri Lähteenmäki (HSY) piti strategiaa erinomaisesti valmisteltuna. Hieman ohuesti käsiteltynä Lähteenmäki piti kohtaa ns. nollasopimuksista eli talokohtaisista työsuhteisten tekijänoikeussopimuksista - Lähteenmäki evästikin, että käytännössä asialle tehdään jotakin.

Asiamies Marianne Leskinen totesi, että liiton tekijänoikeusvaliokunta aikoo syksyllä käydä nämä nollasopimukset läpi: "Nyt on hyvä puuttua tähän asiaan, kun kolmeen vuoteen ei ole uhkaa työsuhdetekijänoikeuden tulosta lakiin."

Strategia hyväksyttiin viidessä minuutissa ja valtuusto jäi tauolle.

Freelance-strategia

Valtuustolle tuotiin liiton freelance-strategian päivitys, jonka esitteli työehtoasiamies Valtteri Aaltonen.

Freelancereiden määrä kasvaa journalismin tekijöinä ja liiton jäsenistössä. Freelancereiden edunvalvonnan tehostaminen on koko liiton kannalta olennaista, jos sitä ei tehdä, putoaa myös työsuhteisten edunvalvonnalta pohja pois.

Työehtoshoppailua voidaan estää pitämällä periaatteena, että työn hinnan tyulee olla työnantajalle sama, tehtiinpä se työsuhteessa tai freelancerina. Journalistiliiton kannalta ei ole hyvä, että kaikki ne, jotka eivät ole työsuhteessa luokitellaan yrittäjiksi, mutta tosiasiat on tunnustettava. Yrittäjien suhteen ei tällä hetkellä ole oikeutta kollektiiviseen edunvalvontaan, tätä yritetään muuttaa lobbaamalla lainsäädäntöä. Freelancereiden yksilöedunvalvonnassa kouluttaminen ja neuvonta ovat tärkeimpiä keinoja. Työsuhteisessa freetyössä on enemmän kollektiivisen edunvalvonnan keinoja käytettävissä.

Tekijänoikeudet ovat kaikille tärkeitä, mutta freelancereille tekijänoikeus on korostetusti juuri se kauppatavara. Sanoma Magazines -ajattelu, jossa journalisti nähdään vain matriaalin alkutuottajana ja yritys sitten käyttää miten hyväksi katsoo, on vaarallinen. Jos meidän kanssamme ei keskustella eikä mahdollisuutta kollektiiviseen edunvalvontaan ole, tie on kuoppainen.

Heikki Jokinen (SFJ) totesi, että tämä freelance-strategia koskee mitä suurimmassa määrin jokaista työsuhteista, erityisesti niitä jotka ovat YT-uhan alla. On keskeistä ymmärtää, että journalistisen työn ehdot yhdellä sektorilla vaikuttavat yös työehtoihin toisella sektorilla. Mitä työsuhteiset ostavassa asemassa olevat jäsenet volisivat tehdä vaikuttaakseen oman työnantajansa freelance-ehtoihin? Vaikea sanoa, mutta jos ei mitään yritä, ei mitään saa. SFJ kannattaa startegian hyväksymistä.

Jukka Väyrynen (SFJ) sanoi, että kun lehdistö on valmistautunut toimiin työehtoneuvotteluissa, meitä freelancereilta on odotettu solidaarisuutta, että emme tekisi mahdollista lakonalaista työtä. Kun me nyt taistelemme oikeuksiemme puolesta, kiitän tuesta niitä jotka ovat sitä antaneet ja vetoan vakavasti että muutkin ottaisivat kantaa näihin meille tarjottuihin sopimuksiin.

Tuike Alitalo (TSY) halusi vahvistusta siihen, että Journalistiliiton freelance-edunvalvonta ei voi olla kiinni yksittäisen Free-yhdistyksen jäsenmaksupalautuksesta. Valtteri Aaltonen (tsto) vastasi, ettöä kyseessä on nimenomaan koko liiton strategia.

Mari Manninen (hallitus, STO) kertoi että ainakin STO:ssa monet tuottajat aktiivisesti ottivat selvää, olisiko heillä oikeus esimerkiksi kieltäytyä noudattamasta työnantajan määräyksiä. Olen itse tuottajana laskenut, että jos freelancer haluaa tienata 3000 euroa kuussa, hänen täytyy laskuttaa 6000 euroa eli 1500 euroa joka ikinen viikko, jos haluaa pitää kesäloman jne... Työnantaja ulkoistaa työtä, koska saa sitä halvemmalla. Tämä on meidän jokaisen vakityössä olevan oma asia.

Hanne Aho (SAL) kertoi, että SAL:n hallitus on yksituumaisesti ollut Sanoma Magazinesin sopimusta vastaan, mutta julkilausuma on erehdyksessä jäänyt tekemättä. Sellainen tulee.

Petri Savolainen (edunvalvontajohtaja) totesi, että aiemmat free-strategiat ovat johtaneet konkreettisiin parannuksiin liiton edunvalvonnassa. Tämä kolmas free-strategia on siis äärimmäisen tärkeä odkumentti. Moni problematiikka keskittyy itsensätyöllistämisen problematiikkaan ja siinä me olemme keskeinen tekijä laajassa yhteistyössä.

Hallituksen esittämään strategiatekstiin tehtiin keskustelussa joitakin sanontaa terävöittäviä muutoksia. Uusina asioina alkuperäisesitykseen tulivat maininnat palkattoman harjoittelun vastustamisesta sekä freelancereiden sairausajan toimeentuloturvan ja työterveyshuollon parantamisesta,

Edunvalvontaraportti

Puheenjohtaja Arto Nieminen esitteli edunvalvontaraportissaan liiton työehtosopimustilannetta ja yhteiskuntavaikuttamisen agendaa. Perusteellinen ja konkreettinen raportti merkittiin tiedoksi.

JÄSENKORTIN UUDISTAMINEN

Liiton hallitus toi valtuuston keskusteltavaksi pitkään vireillä olleen liiton jäsenkortin eli pressikortin uudistamisen. Varsinaista päätöstä ei vielä tehty, vaan asia tulee uudelleen esille syksyllä budjettikäsittelyssä.

Järjestövaliokunta ehdottaa siirtymistä kuvattomaan korttiin, joka lähetetään joka vuosi tai joka toinen vuosi kaikille jäsenille. Muutos tapahtuisi jo vuoden 2013 alusta. Jäsenillä olisi edelleen mahdollinen saada korttinsa myös kuvallisena, mutta silloin heidän tulisi varautua 10-15 euron lisäkustannukseen.

Valiokunnan puheenjohtaja Anders Stranden totesi, että vanhimmat pressikortit ovat yli vuosikymmenen ikäisiä ja että kortteja joudutaan uusimaan yhä enemmän. Nykyinen kortti on myös ulkoasultaan ja tietosisällöltään vanhentunut. Kortteihin merkityt jäsennumerotkaan eivät vastaa enää nykyisin käytössä olevia.

Strandenin mukaan kyse on taloudellisesti merkittävästä asiasta. Kuvallisten korttien uusiminen kerralla kaikille jäsenille maksaisi nykymuotoisesti toteutettuna yli 110 000 euroa. Lisäksi jatkuvasti toistuva vuosikustannus tarroista olisi noin 20 000 euroa.

Nyt esitetty kuvallinen vaihtoehto maksaisi postituksineen noin 17 200 euroa vuodessa, kun kortteja postitetaan 16 000 kappaletta.

SAL:n valtuutettu Tuomo Lappalainen piti esitettyä ratkaisua nerokkaana ja taloudellisena. SAL kannattikin esitystä yksimielisenä.

Suomen Freelance-journalistien Heikki Jokinen taas ilmoitti, ettei noin 1000 opiskelijajäsenelle - jotka eivät Jokisen mukaan tee ammatikseen journalistista työtä - pitäisi antaa samanlaista pressikorttia kuin muille.

"Mitä se merkitsee pressikortin statukselle? Onko pressikortti tarkoitettu niille jotka tekevät journalistista työtä vai ei?", Jokinen kyseli.

Jokisen ryhmätoveri Jukka Väyrynen puolusti kuvallisen kortin säilyttämistä. Hänen mukaansa maailmassa ei liene ainuttakaan journalistijärjestöä, jolla ei olisi kuvallista pressikorttia.

"Talous on ilman muuta keskeisessä asemassa, ja tällainen 111 000 euroa on iso asia, mutta myös liiton toiminnan prioriteetit kannattaa miettiä", Väyrynen sanoi.

Liiton puheenjhotaja Arto Nieminen kertoi, että hallitus on pohtinut opiskelijoiden tilannetta korttiuudistuksessa: "Opiskelun ja työelämän välinen muuri on muuttunut, ja työtä tehdään paljon opiskelun aikana. Pressikortin status on jo muuttunut, mutta sillä on totta kai merkitystä ja se  helpottaa asioimista monin paikoin, kuten esimerkiksi eduskunnassa."

Kimmo Mäkilä (HSY) vastusti opiskelijoiden asettamista erityisasemaan korttien myöntämisessä: "Jos tälle linjalle lähdetään, poistettakoon kortti saman tien hoitovapaalla olevilta, eläkeläisiltä ja työttömiltä. Opiskelijevista jäsenistä noin kolmasosa tekee säännöllisesti journalistista työtä ympäri vuoden ja muutkin eri tavoin. Journalismin opiskelu ja tutkiminenkin on journalismia."

Sylvia Bjon (HSY), joka on opiskelijayhteistyöryhmän puheenjohtaja, nosti esiin liiton jäsenhankinnan: "Liitto tarvitsee opiskelijoita. He ovat paitsi journalistista työtä tekeviä, myös alttiita alan muutoksiin. Jotta saadaan vuorovaikutus aikaiseksi, heitä tarvitaan. Älkää nyt ihmeessä ottako mitään pois siitä paketista, mitä opiskelijoille tarjotaan."

SAL:n Matti Rutonen muistutti Journalistiliiton käyneen pitkän tien tasa-arvon saavuttamiseksi. Hän ei ymmärtänyt lainkaan puheita samanlaisen pressikortin eväämisestä opiskelevilta jäseniltä. Rutosen mielestä uusi kuvaton kortti voitaisiin uusia kahden vuoden välein.

Anne Kotipuro (Pirkanmaa) piti ikävänä vastakkainasettelua opiskelijat vastaan muut.

Freelancer Leena Seretin haluaisi liiton edelleenkin lähettävän kaikille jäsenilleen kuvallisen pressikortin. Satakunnan Jukkapekka Varjoselle kuvaton riittäisi.

Freelancerien Heikki Jokinen: "Haluammeko että meillä on ammattiliiton jäsenkortti vai hyväksymmekö toisen tavan ajatella ja kysymme onko meillä ammatissa toimiville kuuluva pressikortti. Kaikista oleellisinta on oivaltaa, mistä me tässä päätämme. Jos toisessa päässä on journalistista työtä tekevien pressikortti ja toisessa ammattiliiton jäsenkortti, eiköhän liittohallitus osaa tämän asian päättää."

Keskustelun 22. puheenvuoron käytti Arto Nieminen: "Halusimme tuoda asian etukäteen valtuuston mietittäväksi. Kun siihen liittyy erilaisia mielipiteitä ja tunteita, on hyvä saada eväitä jatkovalmistelulle. Tämä asia jakaa meidän väkeämme selvästi, ja hallituksen täytyy pohtia, vaatiiko nyt esitelty malli vielä muokkaamista."

"Kyse on valitettavasti taloudesta, sillä liiton jäsenmaksutulo on 2011 ensi kertaa kääntynyt laskuun ja sijoitustoiminnan tuototkin ovat hyvin epävarmoja. Valtuustossa ei missään nimessä saa levitä ajatus, että meillä ei olisi taloudellisia ongelmia. Meillä on ongelma."

"Lisäksi muistutan, että täällä valtuustossa pitäisi liikuttaa yhteistä paattia samaan suuntaan. Keskustella ja väitellä saa, mutta ryhmien välisen piikittelyn sijaan meidän tulisi kunnioittaa toisiamme", Nieminen sanoi valtuutetuille.  

Jäsenmaksu-ohjesäännöstä äänestettiin

Yleiskeskustelussa kriittisiä puheenvuoroja käyttivät ensiksi Mathias Luther (TSY), Tuike Alitalo (TSY) ja Heikki Jokinen (SFJ). He kukin korostivat freelancereiden jäsenmaksun suhteellista kasvua esityksessä ja pohtivat jäsenten tasa-arvoista kohtelua tässä. Leena Seretin (SFJ) kysyi JET-kassan jäsenmaksua ja sisältyykö se työsuhteisten jäsenmaksuun?

Tapio Räihä (RTTL) totesi että noin 70% liiton jäsenistä maksaa jäsenmaksunsa valtakirjalla ja liiton jäsenmaksutuloista tulee 90% valtakirjaperintäisenä.

Pekka TJ Laakso vastasi kysymyksiin, että työttömyyskassan jäsenmaksu on tänä  vuonna on 10 euroa ja se sisältyy tuohon 1,3% jäsenmaksun valtakirjaperintään.

Jussi Karhunen (KSJ) kysyi mm miten opiskelijajäsenmaksusta siirrytään varsinaiseen jäsenmaksujärjestelmään ja työttömyyskassan jäsenyyteen? Marja Palmunen ja Marjut Mikkonen vastasivat. Opiskelijan tulisi siirtyä varsinaiseksi jäseneksi kun hän on tosiasiallisesti siirtynyt työelämään.

Heikki Jokinen ehdotti että ohjesäännöstä poistetaan sanat "työskentelyapurahat rinnastetaan ansiotuloon". Esitystä kannatettiin. Jokisen muutosesitys hyväksyttiin koeäänestyksen jälkeen selkeällä enemmistöllä.

Mathias Luther esitti, että freelancereilta perittäisiin 1,1% tulosta ja kaikki viittaukset F-jäsenmaksuryhmään poistettaisiin jäsenmaksuohjesäännöstä. Ennakkoavioon perustuva maksu tarkistettaisiin verotyuksen valmistuttua. Pekka TJ Salo totesi, että tämä käytännössä merkitsisi koko jäsenmaksu-uudistuksen valmistelemista uudelleen ja siten siirtymistä aiotusta vuoden 2013 voimaantuloaikataulusta. Tuike Alitalo kannatti Lutherin muutosesitystä. Arto Nieminen (pj) totesi, että Lutherin esitys alentaisi huomattavasti Freelance-yhdistyksen jäsenmaksutuloja, mikä taas löuisi korville myöhemmin kokouksessa esitettävää freelance-strategiaa, jossa on tarjkoitus satsata enemmän freelancereiden edunvalvontaan. Mathias Luther pysyy asityksessään eikä halua leikata freelancereiden jäsenmaksutuloja, vaan haluaa että vähemmän ansaitsevat freelancerit maksavat vähemmän ja enemmän maksavat enemmän.Aapo Parviainen (RTTL) piti Lutherin esitystä niin radikaalina, että se siirtäisi uudistusta pitkälle eteenpäin. Tapio Räihä (RTTL) toivoi valtuuston keskustelulta huomion kiinnittämistä muutoksen suuntaan eikä juuttumista pikkuasioihin.  Heikki Jokinen (SFJ) totesi että kyse on jäsenten tasa-arvosta, eikä SFJ:n jäsenmaksupalautuksen tasosta. SFJ esitti alunperin Norjan mallia, jossa jäsenmaksu peritään todetusta tulotasosta.  

Hallituksen esitys hyväksyttiin koeäänestyksen perusteella selvällä ääntenenemmistöllä.

Uusi jäsenmaksuohjesääntö tuli hyväksytyksi ylläolevalla muutoksella.

Jäsenmaksut

Liiton talousvaliokunnan puheenjohtaja Pekka TJ Salo esitteli pitkään valmistellun jäsenmaksu-uudistuksen valtuustiolle. Valtuustolle esitetään hyväksyttäväksi sääntömuutosta ja uutta laskentamallia, jonka jälkeen hallitus tekee sen pohjalta talousarvion.

Sääntömuutos hyväksyttiin

Valtuustolle esitetyt sääntömuutokset jäsenmaksupykäliin hyväksyttiin yksimielisesti

Puheenjohtaja Asko Lehtonen avasi kokoksen klo 12.10.

Asko Lehtonen: Tätä työtä ei tehdä vain rahasta, vaan myös rakkaudesta

-Me journalistit olemme sitkeää joukkoa, Sanoi Journalistiliiton valtuuston puheenjohtaja Asko Lehtonen avatessaan valtuuston kevätkokousta.

-Tiedonvälitys on hieno ala, ja journalistiset ammatit ovat hienoja ammatteja. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella uskallan väittää, että tätä työtä ei voi tehdä vastentahtoisesti. Asioiden selvittämiseen ja raportointiin ei voi uppotua uudelleen ja uudelleen, jos ei rakasta tätä työtä.

-Mutta tämän ammatin rakastaminen tehdään kovin vaikeaksi. Työpaikoilla näkyy yhä räikeämmin, että se, joka meidän palkkamme ja palkkiomme maksaa, on bisneksessä mukana vain rahan takia.

-Puheen tasolla organisaatioita ravistellaan, työtapoja muutetaan ja yhteistyötä lisätään siksi, että saadaan tehtyä entistä laadukkaampia tuotteita. Tulos on kuitenkin se, että sisältö teetetään yhä vain pienemmällä journalistijoukolla.

-Toimituksissa täytyy olla suuret määrät taitamatonta työväkeä, kun irtisanomisilla ja ulkoistuksilla saadaan nostettua laatua.

-Jokainen ymmärtää, että yrityksen täytyy tuottaa voittoa, ja vakavaraisuus takaa riippumattomuutta, ja omistajankin pitää saada tuottoa sijoitukselleen. Mutta kenen etua nykymenolla ajetaan? Tekijöiden? Yritysten? Omistajien? Eiköhän vain pelkästään viimeksi mainittujen.

Lehtonen totesi, että media-alalla alas poljetut freelance-palkkiot  ja ilmaiset tai puoli-ilmaiset ilman ohjausta kokeneen toimittajan töitä tekevät harjoittelijat ovat media-alalla sallittua alipalkkausta

-Sellaista työelämä nykyään vain on, sanoo kyynikko. Mutta kyynisyydelle ei saa antaa valtaa, vaikka toimittajia kyynisiksi väitetäänkin.

-Hyvät ystävät, selvyyden vuoksi: Tiedonvälitys on hieno ala, ja journalistiset ammatit ovat hienoja ammatteja. Me emme tee luovaa työtämme vain rahasta, vaan rakkaudesta. On pakko jaksaa.