Uutispimentoa murretaan Länsi-Saharassa

”Kattoterassi on välttämätön, koska vain sieltä voimme tallentaa Marokon poliisin raakuudet”, 26-vuotias Ettanji selittää. Hän kuuluu Equipe Media -nimiseen vapaaehtoisryhmään, joka yrittää murtaa miehitetyn alueen uutispimentoa.

”Uutistoimistot eivät toimi täällä, ja ulkomaisilta toimittajilta on alueelle pääsy kielletty karkotuksen uhalla”, hän kertoo.

Espanjalainen Luís de Vega julistettiin Marokossa ei-toivotuksi henkilöksi 2010. Hän seurasi Länsi-Saharan asioita kahdeksan vuotta asemapaikkanaan Rabat.

”Länsi-Sahara on yksi kuumimmista perunoista Marokossa toimiville journalisteille. Aiheeseen kajoava ei välty seuraamuksilta”, de Vega kertoo puhelimitse. Hän uskoo oman karkotuksensa olleen tarkoitettu pelotukseksi muille, koska hän oli tuolloin pisimpään Marokossa toiminut kirjeenvaihtaja.

Miehitys jatkunut 40 vuotta

Tänä vuonna tulee 40 vuotta siitä, kun Marokko liitti Länsi-Saharan itseensä Espanjan siirtomaavallan päätyttyä alueella.

Länsisaharalaisten eli sahrawien itsenäisyyden puolesta sotinut Polisario-rintama ja Marokko tekivät YK:n kaitsemina aselevon vuonna 1991. Luvattu kansanäänestys alueen kohtalosta on yhä järjestämättä. YK tunnustaa Polisarion sahrawien lailliseksi edustajaksi, mutta Marokko hallitsee miltei koko aluetta Atlantin rannikko mukaan lukien.

Sahrawien hallussa on vain pieni kaistale aavikkoa Marokon rakentaman muurin takana. Alue on 1976 perustettu Saharan demokraattinen arabitasavalta, jonka on tunnustanut 82 maata.

Journalismia ilman koulutusta

Equipe Median jäsen Mohamed Mayara kertoo joutuneensa pidätetyksi ja kidutetuksi useita kertoja, mutta hän jatkaa silti tiedonvälitystä.

”Aloitimme yhteistyömme 2009, mutta useimmat meistä toimivat vain vaistojensa varassa vailla journalismikoulutusta. Opimme tekemällä”, kertoo Mayara, joka raportoi englanniksi ja ranskaksi.

Mayara syntyi 1975, jolloin Marokon miehitys alkoi. Hänen isänsä katosi armeijan käsissä kaksi kuukautta pojan syntymän jälkeen, eikä hänestä ole kuultu mitään sen koommin.

Valtaosa sahraweista elää yhä pakolaisleireissä Tindoufissa Algerian puolella. Equipe Media pitää yhteyttä Polisarion väkeen siellä. Equipe tekee yhteistyötä myös Hayat Khatarin kanssa. Tämä 24-vuotias naistoimittaja on Saharan demokraattisen arabitasavallan television eli SADR TV:n ainoa reportteri, joka toimii avoimesti Marokon puolella.

Khatari aloitti työnsä Laayounessa sen jälkeen, kun sahrawien 28 päivää jatkunut protestileiri kaupungissa hajotettiin 8. marraskuuta 2010. Rauhanomaisena alkanut mielenosoitus levisi muihinkin Länsi-Saharan kaupunkeihin ja yltyi mellakoinniksi.

Muun muassa Noam Chomsky on arvioinut, että arabikevät ei itse asiassa alkanut Tunisiasta, vaan Laayounesta.

Vastapainoa propagandalle

”Meillä on kova työ yrittäessämme tasapainottaa Rabatin välittämää propagandistista tietoa kaikesta, mitä täällä tapahtuu”, Khatari sanoo.

Hänet pidätettiin viimeksi joulukuussa, ja syynä oli raportointi viime vuoden kesällä pidetystä itsenäisyyttä puolustaneesta mielenosoituksesta. Khatari vapautettiin parin päivän jälkeen, toisin kuin hänen edeltäjänsä SADR TV:ssä, Mahmood al-Lhaissan.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) mukaan al-Lhaissan pääsi ehdolliseen vapauteen helmikuussa oltuaan kahdeksan kuukautta pidätettynä Laayounessa. Häntä syytetään yhä osallistumisesta ”aseelliseen kokoontumiseen”, liikenteen estämisestä, virkavallan kimppuun käymisestä ja julkisen omaisuuden tärvelemisestä.

RSF on tuominnut myös ranskalaisten journalistien Jean-Luis Perezin ja Pierre Chautardin karkotuksen helmikuussa. He olivat raportoimassa France 3 -kanavalle Marokon taloudellisista ja sosiaalisista oloista.

Miehet pidätettiin Marokon ihmisoikeusyhdistyksen tiloissa, heidän kuvaamansa materiaali takavarikoitiin, ja heidät laitettiin Pariisin koneeseen.

Amnesty, Human Rights Watch ja muut ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti tuominneet tavan, jolla Marokko on kohdellut sahraweja viime vuosikymmenet.

Marokon viranomaiset kieltäytyivät vastaamasta IPS:n kysymyksiin länsisaharalaisten ihmisoikeuksista.

Mutta Equipe Median toimittajat löysivät Laayounesta etsimänsä kattohuoneiston, jonka omistaa sahrawiperhe. ”Emme ikinä pyytäisi sellaista marokkolaisilta”, Ettanji sanoo.